Today we don't want roses, we want equality

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä, joten halusin kirjoittaa tasa-arvosta, vaikka olenkin keskellä koeviikkoa ja erityisen kiireinen parin seuraavan päivän ajan. Viime vuonna ostin naistenpäivän kunniaksi itselleni tulppaaneja. Tänä vuonna päätin, että en halua kukkia, vaan tasa-arvoa. Ja ei, tasa-arvo ei ole valmis Suomessakaan. Ei, vaikka se luetaankin yhdeksi ihmisoikeudeksi ja Suomea markkinoidaan maailman ensimmäisenä sukupuolten tasa-arvon saavuttaneena valtiona tai tasa-arvon edelläkävijänä. Mikä on muuten mielestäni virheellistä, sillä ei maailmassa ole vieläkään yhtäkään tasa-arvoista valtiota. 

Suomessa naisten euro on edelleen 80 senttiä ja pörssiyhtiöiden johdossa on enemmän Juha-nimisiä miehiä kuin naisia. Suomessa naiset kohtaavat toiseksi eniten väkivaltaa Euroopassa. Eikä se johdu maahanmuuttajien lisääntyneestä määrästä, sillä ylivoimaisesti yleisin väkivallan muoto on lähisuhdeväkivalta. Vain toinen perussuomalaisten nuorten tunnustamista sukupuolista on velvoitettu suorittamaan asepalveluksen, eikä puolustusministerimme näe asiassa minkäänlaista tasa-arvo-ongelmaa. Tässä on vain muutamia esimerkkejä siitä, miksi feminismi on edelleen ajankohtaista myös Suomessa ja miksi se pitäisi ottaa tosissaan.

Feminismi ei enää tarkoita pelkästään naisten oikeuksien edistämistä. Se pitää sisällään kaikenlaisen tasa-arvon edistämistä. Enää ei puhuta pelkästään valkoisista keskiluokan naisista, vaan myös henkilöistä joita syrjitään seksuaalisuuden, sukupuolen tai vaikka ihon värin perusteella. Ei voida sanoa, että minun kokemukseni epätasa-arvoisuudesta on samanlainen kuin jonkun toisen. Kaikenlainen epätasa-arvoisuus kuitenkin on yhtä väärin, eikä siis ole oikein keskittyä vain yhden ihmisryhmän kokemuksiin. Tässä havainnollistava video.

Tänään on minusta hyvä päivä pohtia omia näkemyksiään feminismistä, tasa-arvosta ja naisista.

Somewhere in America

Tänään inspiroiduin tästä:

Peace Conference

Viikko on taas vilahtanut ihan silmänräpäyksessä. Viime viikonloppuna kävin Cardiffissa rentoutumassa Marcuksen ja Juulian kanssa. Alunperin tarkoituksena oli käydä vaan shoppailemassa ja syömässä, mutta päädyttiin lopulta myös katsomaan leffaa, sillä leffaliput saa Briteissä todella halvalla opiskelijakortin kanssa. Elokuvaksi valikoitui The Big Short.

Tällä viikolla olen:

... taas opiskellut. Kertaus on kuitenkin kärsinyt hieman suklaanpuutteesta, sillä multa loppui Fazerin tumma suklaa. Tämän viikonlopun aion kuitenkin lukea viimeisten lakritsien voimalla. Olen opiskellut kirjastossa, joka on ihan jäätävän kylmä yleensä. Ratkaisin pulman ja hankin itselleni kuumavesipullon. Se on turkoosi ja pörröinen. Pakko sanoa, että mulle ihan täydellinen hankinta, sillä mulla on yleensä aina vähän kylmä. Tätä olen nyt sitten raahannut ympäri kampusta milloin minnekkin lämpöpatteriksi. Ihmettelijöille tiedoksi, että Brittiläiset talot on ihan jäätävän kylmiä talvisin.

... jostain syystä alkanut herämään ennen mun herätystä aamuisin. Aamupalalle on ollut ihana kävellä kun joka päivä on hieman valoisampaa. Auringonnousut ja laskut on ollut upeaa katseltavaa viime aikoina ja ilmatkin ovat suosineet. Tänään aamupäivällä kävelin Llantwittiin kun ulkona oli niin aurinkoista, enkä viitsinyt istua koko päivää sisällä. Tuntuu siltä, että pian saa taas todistaa karitsojen kirmailua niityillä kyllästymiseen asti. Jos vaan siis opiskeluilta ehtii. 

... intoillut Peace konferenssista. Kirjoittelin siitä myös viime vuonna. Tänä vuonna teemana oli Post-conflict destruction. Kävin työpajoissa USAn huumesodasta ja Israel-Palestiina konfliktista. Tänäkin vuonna kohokohta oli kuitenkin MUN eli Model United Nations. Olin UNWomenissa, eli naisten oikeuksia edistävässä valtuustossa, ja tehtäväni oli edustaa Kongoa. Aiheena oli naisten edustus politiikassa, josta saimmekin ihan kiinnostavat väittelyt aikaiseksi. 

Konferenssi olikin hyvää kertausta politiikan suhteen. Trial examit lähestyvät uhkaavasti, mutta onneksi parin viikon päästä voin paeta jokapäiväistä kertausta Englantiin, Bathiin. Suunnitelmana on viettää viikonloppu siellä, ihan vaan itsekseni tutkiskellen ja seikkaillen. Siihen asti tuijottelen tätä ihanaa näkymää kirjaston ikkunasta.

4th term

Tajusin lauantaina, että mun pitäisi varmaan alkaa opiskelemaan. Olenkin viettänyt suurimman osan ajastani kirjastossa. Kuuden viikon päästä alkavat mock examit eli 'harjoituskokeet' otetaan ACssä melko vakavasti, joten ajattelin että aloitan lukemisen nyt hyvissä ajoin. Tuumailin, että 6 viikkoa on optimaalinen aika aloittaa kuuden aineen kertaus keskittymällä yhteen aineeseen viikossa. Tällä viikolla olen siis lukenut läpi antropologian kirjojani, ja loppuviikosta kertailen vielä arvostelukriteerit, vastaustekniikoita ja muuta sellaista. Ensi viikolla opiskelen sitten politiikkaa.

Jotenkin opiskelumateriaalia on kertynyt huomaamatta sellainen määrä, että kertausta ei oikein osaa aloittaa mistään. Pelkästä antropologiasta mulla on viisi kirjaa + 3 pitkää artikkelia, muistiinpanot, monisteet, sekä lisäksi kaikenlaista muuta tietoa koneella ja netissä. Kun koittaa kerrata kaiken viikossa ja lisää päälle jokapäiväiset läksyt, kokeisiin lukemiset ja muut koulutyöt, niin aikaa menee huomaamatta todella paljon penkkiä kuluttaen. Olenkin istunut koulun jälkeen kirjastossa kahdestä viiteen. 

Musta tuntuu, että kirjastoympäristö jotenkin auttaa mua keskittymään, sillä ei ole ollut mitään ongelmaa opiskella kolmea tuntia putkeen, toisin kuin asuntolassa yleensä. Omassa huoneessa mun keskittymiskyky kestää ehkä 5 minuuttia ja quiet roomissa vielä vähemmän. Luultavimmin se johtuu siitä, että kivinen linna on aika kylmä talvisin, joten nukuttamaan siellä ei ala millään. Huomennakin edessä on suhteellisen täysi aikataulu, joten voi olla, että olen perjantaina puolikuollut. Onneksi viikonlopuksi on edessä ihania suunnitelmia Juulian ja Marcuksen kanssa! Niistä kirjoittelen enemmän sitten ensi viikolla. 

Suunnitelmissa on myös muutama reissu, joita odotan innolla. Helmikuussa haluaisin käydä pikaisella viikonloppureissulla eräässä kauniissa Brittikaupungissa ja maaliskuussa taas edessä on toinen visiittini Bristoliin, jonne lähden projektiviikon merkeissä tutkailemaan katutaidetta. Lisäksi ensiviikon lopulla ACssä on Peace konferenssi, joten kaiken opiskelunkaan lomassa ei kyllä ehdi tylsistymään. Tänään kuitenkin rentoudun vielä ahkeran päivän päätteeksi täyttämällä uuden sivun mun värityskirjasta. 

London, part 2.

Joululoma on nyt lusittu ja viimeinen neljästä lukukaudesta alkoi eilen. Edessä on aika katkonaista opiskelua, sillä helmikuun lopulla alkavat 2 viikkoa kestävät 'harjoituskokeet' aloittavat kuukauden mittaisen pätkän jolloin oppitunteja ei ole laisinkaan. Kokeiden jälkeinen viikko on omistettu vuosittaisille projekteille, jotka tänä vuonna sijoittuvat eri puolelle Brittejä. Sen jälkeen pääsemme suoraan pääsiäislomalla (jolle omatkin synttärit osuvat sopivasti) ja kouluun palatessamme jäljellä onkin enää muutama viikko koulua. Keväästä tulee kuitenkin opiskelun suhteen melko rankka, sillä lukulomaa meille ei ole annettu kuin viikko ennen toukokuussa alkavia loppukokeita. Lisäksi muutama isompi koulutyö vaatii vielä viimeistelyä. 

Joululoman päätteeksi vietin äidin kanssa viisi ihanaa päivää Lontoossa. Ajatuksena oli vaan pitää hauskaa, niinkuin meidän aiemmillakin äiti-tytär-reissuilla. Olemme käyneet Lontoossa jo aiemminkin yhdessä, joten emme viitsineet tuhlata vähäisiä päiviämme niihin kolutuihimpiin turistikohteisiin. Enimmäkseen kiertelimme ympäri kaupunkia, kävimme museossa, shoppailimme Oxfordin lähistöllä sijaitsevassa Bicester Village outlet-kylässä ja söimme italialaista ruokaa kyllästymiseen saakka. Iloa tuotti myös valmistujais-mekon löytyminen Bicesteristä!

Reissun ehdoton kohokohta kummallekkin taisi kuitenkin olla lauantaina kolutut Camden Townin markkinat. Muutenkin mielenkiintoisen kaupunginosan (kuva yllä) kanaalin viereltä avautui uskomaton markkina-alue, joka jatkui silmänkantamattomiin. Erityisen ihana oli ruokakojujen täyttämä alue, jossa löytyi ruokaa ihan joka makuun. Tuoksu oli uskomaton. Kojujen lisäksi paikassa oli ihanan virkistävän näköinen ihmisvirtaus Lontoon keskustan pikkumustien ja pukujen jälkeen.

Camdenista suuntasimme toiseen ääripäähän, eli Harrodsin tavarataloon jossa kävimme lähinnä kiertämässä kenkätaivasta näön vuoksi. Kävelimme joka päivä, joka paikassa, ellei metro- ja bussiyhteyksiä pitemmissä välimatkoissa lasketa, joten reissu oli toisaalta melko uuvuttava. Nuupahdimme molemmat hotellihuoneessa salamaa nopeammin.

Arki kampuksella on lähtenyt käyntiin hyvin. Koulun alkaessa ensimmäinen viikko tuntuu aina ihan älyttömältä pyöritykseltä, kun kaikki kiire lähtee hyrräämään yhtäkkiä kuukauden lomalöhöilyn jälkeen. Nopeasti siihen kuitenkin tottuu, ja kiireiltä ehtii tekemään kaikenlaista hauskaa. Suunnitelmissa ainakin luistelua, Netflixin parissa rentoutumista, Cardiffin reissuja ja kaikenlaisia opiskelijoiden järjestämiä konferensseja, esityksiä ja tapahtumia. 

3rd term

Kolmas lukukausi on jo lähes ohi. Alle kaksi viikkoa siihen, että istun onnellisen väsyneenä jälleen lentokoneessa matkalla kotiin. Onneksi. Vaikka koti-ikävä ei enää vaivaakkaan, niin olen poikkeuksellisen uupunut. En ole ikinä ollut yhtä kiireinen, kuin olen ollut elokuusta lähtien. Vastauksena useimpiin opiskeluun liittymättömiin ideoihin ja ehdotuksiin olen joutunut vastaamaan että "ei ole aikaa." En ole esimerkiksi ehtinyt urheilemaan, viettämään vapaapäiviä Cardiffissa tai nukkumaan tarpeeksi. Toisaalta tällaisen puolen vuoden pyörityksen jälkeen voi olla levätä koko joulun hyvällä omatunnolla. 

PKsians

Koitin tällä viikolla kirjoittaa To Do -listan asioista joita vielä täytyy tehdä ennen joulua. Käytin siihen kolme suhteellisen isoa muistilappua. Tänään sain viimeisen tutkielmani valmiiksi, ainakin kunnes saan sen palautteen kanssa takaisin ja pääsen editoimaan sen loppuun. Sen jälkeen kirjoitettavana on vielä kaksi esseetä ja kaksi esitelmää ennen kuin pääsen kotimatkalle. Odotan jo innolla mun kuukauden mittaista joululomaa, jolloin tehtävänä on vaan ihan muutama pienehkö koulutyö. 1200 sanaa kuukauden aikarajalla kuulostaa nimittäin 3rd termin jälkeen luksukselta. 

Parhaat stressinlievittäjät: kasvomaalit, vohveli ja karvalakki koti-ikävää varten. Kuva ykkösvuotisten saapumispäivästä.

Hieman harmittaa, että blogin päivitys jäi tänä syksynä vain muutamaan postaukseen juurikin kiireen takia. Lähes joka viikko mietin postauksia, mutta tulin siihen tulokseen että se antropologian tutkielma tai politiikan esitelmä on tärkeysjärjestyksessä kuulumisten päivittelyn edellä. Työnteko on kylläkin kannattanut, sillä olen yllättänyt itsenikin pysymällä aikataulussa ja nostamalla ennustettuja arvosanojanikin hieman. Stressiltä en kyllä välttynyt; kävin nimittäin muutaman kerran jossain pienoisen hermoromahduksen partaalla, kuten varmaan jokainen ACn kolmannen lukukauden läpikäynyt, mutta onneksi meitä on täällä koulussa yli 100 opiskelijaa samassa tilanteessa, tukemassa toisiamme ja jakamassa suklaavarastojamme niitä tarvitsille.

Finnish crew in the 21% ball

Hamza, Barbara and me

Frieeeeeeends

Am I imagining dragons?

We're SO diverse

Viimeaikoina kiire on hellittänyt hieman, joten pääsin nauttimaan Middle East and North Africa -konferenssista, tanssimaan Imagine Dragonsin keikalle ja joulushoppailemaan Cardiffin jouluvalojen alle. Ennen joululomaa edessä on enimmäkseen koulutöiden viimeistelyä, ajanviettoa kavereiden kanssa ja tietenkin Chrismas Ball ja itsenäisyyspäivän juhlistaminen Suomi-porukalla. Koitan tietenkin myös päästä kirjoittamaan tänne kiireiden mukaan - tällä kertaa olen edellisestä viisastuneena lupaamatta mitään, vaikka tulinkin siihen tulokseen että nyt aikaa pitäisi riittää myös tähän, ainakin suunnitelmien mukaan. Sillä aikaa nautin jäljelläolevista viikoista pelaamalla CardsAgainstHumanityä ja tuhlaamalla aikaa muuhun yhtä järkevään :D

Break

Olen tarvinnut blogin kirjoittamisesta hieman taukoa paristakin syystä. Kaikista tärkeimpänä tietenkin kiireisyys koulutöiden parissa. 3 isoa deadlinea alle 2 viikon sisällä pitää kiireisenä. Juurikin stressileveleiden takia olen myös käyttänyt vähäisen vapaan aikani mielummin kokonaan kampukselta ja kouluelämästä irtautumiseen ja kavereiden kanssa rentoutumiseen. Hiljainen työhuone sitoo arkipäivinä niin tiukasti, että viikonloppuisin on helpottavaa päästä tuulettumaan. Viime viikonlopun vietin Cardiffissa linkkiperheeni kanssa, nukuin erinomaisesti ja söin ihanaa kotiruokaa. Kävin teatterissa katsomassa Kalevalaa tarinankerronnan muodossa, englanniksi tulkittuna, Suomalaisten muusikkojen säestämänä. Oli hauska kohdata tapahtumassa sattumalta muita kin Walesissa asuvia ulkosuomalaisia.

Kolmas lukukauteni ACssä on osoittautunut jopa kiireisemmäksi ja hektisemmäksi kuin mitä odotin. Lisäpainetta saan vielä suhteellisen suuresta poissaolomäärästäni; sairastuin heti sään kylmentyessä. Rentoutumistaitojani on siis koeteltu suhteellisen tehokkaasti. Olen huono nukkumaan stressaantuneena, joten olen keksinyt vaikka minkälaisia rentoutumismetodeja: kudon lapasia, väritän värityskirjaani, luen (Paulo Coelhoa enimmäkseen), koitan urheilla ja koristelen nurkkaani. Kirjoitan matkapäiväkirjaani ja kuuntelen suomalaista musiikkia. Joskus jumitan kavereideni nurkassa keskustelemassa uskonnoista, politiikasta tai jostain ihan muusta. Viikon päästä uskoisin kuitenkin kiireisimmän ajan olevan ohi.

Tänä vuonna elämä ACssä on kiireestä huolimatta silti jollain tapaa helpompaa. Koti-ikävä ei paina samalla tavalla ja osaan nauttia syksystä vaikka kaipaankin kesää. Odotan innolla, että kutomani lapaset pääsevät käyttöön ja että voin pukeutua villapaitoihin, pörrösukkiin ja pipoihin. Tai Walesissa kun ollaan, niin ehkä realistisemmin ajateltuna vain kuljettaa sateenvarjoa paikasta toiseen. Joka tapauksessa, talvesta tulee hauska. Suunnitteilla on jo monenlaista reissua ensi kesäksi, yliopistohakuja, sekä konsertteja ja tapahtumia. Seuraavalla viikolla seuraan kuitenkin lehten tippumista ikkunan takaa, niihin koulutöihin keskittyen. Ja ehkä ehdin tänne blogin puolellekkin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.