Social justice conference

Kolmipäiväinen konferenssi ihmisoikeuksista alkoi maanantaina kolmella vieraspuhujan pitämällä työpajalla. Oppilaat jaettiin ryhmiin ja erilaisiin pajoihin, mun aiheina oli dementia, nuorison kommunikaatiotapojen arkistointi :D, ja köyhyys Walesissa. Mun mielestä työpajat oli ihan kiinnostavia ja kivaa vaihtelua normaaliin koulunkäyntiin, mutta pakko sanoa että siinä vaiheessa kun oli kuunnellut pari tuntia eri ihmisiä vaan puhumassa niin alkoi vähän keskittyminen herpaantua. Laskin että yhteensä kuuntelin maananataina ihmisiä 7 tuntia, enkä itse päässyt tuona aikana hirveästi puhumaan.

Konferenssin avaus Bradenstock hallissa.

Maanantai-iltana meillä oli open space-aktiviteetti, eli 20 oppilaiden ehdottamaa keskusteluaihetta eri puolilla salia, ja kaikki oppilaat saivat kulkea vapaasti keskustelusta toiseen. Kaikki aiheet siis tulivat oppilailta. Suosituimmat taisivat olla feminismi, vähemmistöjen kaltoinkohtelu ja koulukiusaus.

Toisena päivänä sitten lähdettiin käymään museoidussa hiilikaivoksessa, Big Pitissä. Kahden minuutin hissimatka 90 metrin syvyyteen oli hieman ahdistava, mutta itse kaivoksessa ei oikeastaan ollut kovin pelottavaa, ainoastaan tosi kylmää ja pimeää. Kaivoksessa me käytiin noin tunnin pituinen kierros eläkkeelle jääneen kaivosmiehen johdattamana, mutta valitettavasti sinne ei saanut viedä minkäänlaista kameraa, puhelinta tai muuta sellaista pattereiden räjähdysvaaran takia.

50 väsynyttä matkustajaa

Kolmas päivä oli kokonaan omistettu oppilaille. Kullakin seitsemällä asuntolalla, eli talolla oli muutama viikko aikaa koota 15 minuutin pituinen esitelmä, teemana epätasa-arvo ja köyhyys. Mun talon aiheena oli ensin nykyajan orjuus, mutta siitä me tarkennettiin vielä velkaorjuuteen.

PK ennen esitystä, paljain jaloin yhteislaulua harjoittelemassa :)

Kuten kuvista huomaa, niin esitykseen valmistautuminen oli aikamoista häsellystä ja huutoa, mutta hauskaa oli. Mustilla vaatteilla, lattialla istumisella ja kengättömyydellä saatiin aika dramaattinen ja tunteisiin vetoava esitys. Videon (joka löytyy tuolta lopusta), live-musiikin, puheen ja muun sellaisen lisäksi meillä oli muutaman minuutin pituinen näytelmä yksittäisen pojan tarinasta. Kahden viikon stressin ja häsellyksen jälkeen meillä oli mun mielestä ihan huikean hyvä esitys.

Vasemmalta oikealle: Megane (Belgia), Muzakkir (Intia), Kaloyan (Bulgaria), Adam (Ruotsi) ja Benjamin (Alankomaat)

Ilmeisesti tuomarit oli mun kanssa samaa mieltä, sillä voitto tuli kotiin! :) Palkinnoksi saatiin hyvän mielen lisäksi kakkua ja korillinen marjoja

Ollaanko ees voitonriemuisia? :D

Tässä vielä meidän tekemä video, . Kiitokset kuuluu Faylle piirtämisestä, Adamille äänestä ja Zaighumille kuvaamistesta ja editoinnista.

Coastal Path

Stressaavan kouluviikon jälkeen lauantai oli tosi tervetullut, ja hyvin yöunien reipastamana päätin lähteä kaverin kanssa ulkoilemaan. Meidän koulun rannalta lähtee molempiin suuntiin koko Walesin rannikon kiertävä Coastal Path, josta avautuu ihan upeat maisemat, joten päätettiin kävellä sitä pitkin Llantwit Major Beachille asti. 

Päivät alkaa täälläkin lyhentyä ja kesä loppua. En kuitenkaan osaa sanoa tätä syksyksikään. Ulkona tarkenee lyhythihaisella (yleensä) ja kylmien ja pimeiden päivien sijaan sateet alkaa lisääntyä. Ruisleipäkin on loppu joten aamupalan syöminen ulkona ei enää onnistu, vaikka sää oiskin ihana.

Walesissa rannat on yleensä kivisiä ja kallioisia, mutta kuvauksellisia :D Jos tarkkaan katsoo niin tuolta kallioiden välistä pilkottaa meidän linnakin.

Mikä muukaan paita päällä opiskelisin linnassa päivät pitkät?

Yks mun lemppariasioista täällä on, että kun kävelee mihin tahansa suuntaan, niin ei tarvi odottaa kovin kauaa että vastaan tulee joko jonkinlainen linna, muuri, tai joku muu vanha kivirakennelma.

Villit lauantai-illan suunnitelmat sisältää hyvää ruokaa ja myöhemmin leffoja tai frendejä :) ja karkkia. Huomenna varmaan yritän päästä ajantasalle mun koulutehtävien kanssa. Ens viikolla mulla ei ole tunteja ollenkaan. Ensin meillä on kolmipäiväinen Social justice -konferenssi, jossa puhutaan kaikenlaisista ongelmista maailmassa :D Ainakin epätasa-arvo ja köyhyys on aiheina. Toivottavasti ehdin ottamaan tarpeeksi kuvia, että saan siitäkin tehtyä postauksen. Torstain ja perjantain ohjelmasta en vielä tiedä, mutta varmaankin aika rentoja päiviä. Toivottavasti :D

Dorm 10

Atlantic Collegen kampuksella on 7 asuntolaa, jos ei lasketa pre-IB-taloa. Asun uusimmassa, Pentti Kourin mukaan nimetyssä asuntolassa, eli PK:ssa. Viidenkymmenen henkilön asuntolassa on yläkerta tytöille, alakerta pojille, päivähuone, työskentelyhuone ja yksi keittiö. Jokaisessa huoneessa on yhteensä 4 asukasta, eli jokaiselle oma nurkka :)

Asun käytävän viimeisessä huoneessa, taimmaisessa sängyssä oikealla puolella. Mun "nurkka" sisältää sängyn, vaatekaapin, yöpöytänä toimivan laatikoston, hyllykön ja ison ikkunan. Iso osa säilytystilasta on sängyn alla olevissa laatikostoissa. Nurkan kotoistamisoperaatio on vielä kesken, mutta kyllä se näyttää jo paljon kivemmalta kuin pari viikkoa sitten. Maailman pehmeimmän poroviltin hankin Primarkista, kuten myös sängyn päällä olevat jouluvalot.

Noiden ilmoitustaululla riippuvien kahden pienen suomenlipun lisäksi mun sängylle ilmaantui tällä viikolla mystisesti valtava lippu. Selvittelyiden jälkeen kävi ilmi että mun talovanhempi, Carol, oli löytänyt sen talostaan ja päättänyt lahjoittaa mulle :) en oo vielä keksinyt mitä teen sillä, mutta eiköhän sille jotain käyttöä löydy :D

Näin pieni pöytätila on aika vaikee pitää siistinä :D onneksi Ikea auttaa.

Oikeasti mun ikkunasta näkyy toinen asuntola, mutta jos katsoo oikeasta kulmasta niin kyllä sieltä ihan kivat näkymät paljastuu :) 

Ilmoitustaululla on mua piristämässä korttien ja tokavuotisten jättämien lappujen lisäksi talovanhempien lahjoittama AC-kalenteri, ihana kollaasitaulu ja jouluvaloja.

Välillä 3 muun tytön kanssa asuminen on väsyttävää, kun yksityisyyttä ja rauhaa ei saa ihan niin paljoa kuin haluaisi. Toisaalta taas pizzaillat ja muut semmoiset on ihania, ja meidän huoneen yhteishenki on mun mielestä muutenkin tosi hyvä :)

Cardiff!

Vietin tänään mun lauantai-päivän tutustumalla Cardiffiin, Walesin pääkaupunkiin, jonne on Llantwitista matkaa noin 25 km. Päivän tarkoitus oli hankkia mun "nurkkaukseen" viltti ja kaikkea muuta kivaa ja kotoisaa, mutta tarttui sieltä sitten kaikkea muutakin mukaan :D Kaupungista en ehtinyt saada kuin pintaraapaisun, mutta odotan innolla tulevia reissuja ja kaikkien pienimpienkin kujien tutkailua. Llantwitista menee Cardiffiin junalla alle tunti, eikä lippukaan maksa paljoa, joten kaupungissa käväisy on suhteellisen helppoa jos vapaa-aikaa vaan löytyy :) 

Cardiffin väkiluku metropolialueella on yli miljoona, joten lauantairuuhkan huomaa kyllä kadulla kulkiessa

Aiemmin tällä viikolla totestin, että mulla on ikävä mun koiraa ja sen kanssa touhuilua. Lähetin sitten kaikille kampuksella asuville opettajille sähköpostin, että voin ulkoiluttaa koiria ilmaiseksi. Kaksi minuuttia myöhemmin sain ensimmäisen vastauksen Rudi-nimisestä koirasta, jota sitten käytin tänään ensimmäisen kerran lenkillä. Wales on kyllä ihan unelmapaikka lenkkeilylle, maisemia jaksais katsella miten pitkään vaan :) 

Koko Walesin rannikon kiertävä Coastal path on parhaita lenkkeilypaikkoja :)

Kaikki kuvat oli jostain syystä ihan tärähtäneitä. En tiiä oliko vika kuvaajassa vai vilkkaassa koirassa. Ehkä vähän molemmissa.

Pitkän päivän jälkeen ruisleipä ja frendit on parhautta :) Ja suomalainen musiikki. Huomenna edessä on pari isompaa koulutehtävää mutta ehkä niistäkin selviää. Kirjoittelen enemmän mun nurkkauksesta ensi viikolla, kunhan saan sen järjestettyä kivaksi ja kotoisaksi.

I'm on sick list

Ensimmäinen arkiviikko koulussa on takana, vaikka viimeiset kaksi päivää olenkin viettänyt sängynpohjalla flunssassa. Millainen mun normaali viikko sitten on ja mitä se sisältää? 

Törmään aina välillä pieniin Suomalaisiin juttuihin. Piristävää :))

Huonekavereihin tutustumista. Belgialaisella, kiinalaisella, suomalaisella ja israelilaisella on oikeastaan melkein yllättävän paljon yhteistä.

No opiskelua ainakin. Suoritan täällä IB-tutkintoa, eli opiskelen kuutta ainetta, kolmea pitkänä (HL eli Higher level) ja kolmea lyhyenä (SL eli Standard level). Mun HL oppiaineet on englanti B, antropologia ja kansainvälinen politiikka. Niitä opiskelen kutakin 5 tuntia viikossa. SL oppiaineina mulla puolestaan on itseopetettu suomen kirjallisuus, matikka ja environmental systems and societies.  Niitä opiskelen kaikkia 3 tuntia viikossa. Koulua mulla on siis yhteensä joka päivä klo: 8.00-13.25, ja jonkinverran on hyppytuntejakin välissä. Näiden lisäksi mulla alkaa tammikuussa Theory of knowledge -tunnit. Niistä ehkä enemmän sitten :)

ympäristövapaaehtoistyössä Walesissa on kumpparit ihan tarpeelliset :D

AC ei kuitenkaan ole pelkkää opiskelua. Kaikkien oppilaiden on lisäksi valittava palvelutyö, jota on 2 kertaa viikossa, sekä 2 aktiviteettia, molempia harrastetaan kerran viikossa. Mun palvelutyö, eli faculty, on Environmental. Työskentelen siis koulun "kasvimaalla" eli ehkä paremmin ilmaistuna jonkinlaisella minifarmilla yhtenä päivänä viikossa ja toisena ideoin ja toteutan ympäristökampanjoita. Aktiviteetteina mulla on Amnesty International maanantai-iltaisin ja jooga keskiviikkona.

Open house thursday, eli yksi huone kokkaa koko asuntolalle ja kaikki menee houseparentien eli asuntolavanhempien luo syömään. 

Viikko sisältää lisäksi hurjasti erilaisia mahdollisuuksia oppia ja kokeilla uutta. Tällä viikolla kokeilin aamumeditointia muutaman kaverin kanssa. Tänään olisin halunnut käydä perjantailuennolla kuuntelemassa autismin kanssa elämisestä, mutta taidan pysytellä sisällä koneen ääressä leffaa katsomassa ja parantumassa.

Pentti Kouri house

internet toimii taloissa huonosti, jos ollenkaan, mutta läheisellä niityllä on kiva chillata skypettämässä

Sain tänään seuraa kun jonotin terveydenhoitajalle :) En jaksanut välittää allergiasta kun on nuha muutenkin

Lopuksi vielä tämmönen video Atlantic Collegesta missä mun mielestä vaan tiivistyy hienosti koko idea ja koulun henki :)

It's Hogwarts!?

Kun kuulin, että mut on valittu Atlantic Collegeen, niin mun ensimmäinen ajatus oli, että pääsen viimeinkin tylypahkaan. Älyttömän kiireiset esittelyviikot on nyt takana ja ajattelin kirjoittaa vähän enemmän itse koulusta ja kampuksesta. 

St. Donat's Castle

Atlantic College sijaitsee st. Donat's Castlessa Walesin rannikolla (Bristolin lahdella), lähellä Llantwit Majoria. Kampuksella on linnan lisäksi 7 asuntolaa, joissa asuu yhteensä 350 oppilasta. Asuntolat on nimetty Walesin muinaisten valtakuntien (Morgannwg, Powys, Whitaker, Gwynedd, Tice, ja Sunley), tai koulun hyväntekijöiden mukaan (Pentti Kouri House). Asun itse Pentti Kourin lahjoittamassa asuntolassa, lähimpänä linnaa. Osa oppitunneista pidetään linnassa, kuten myös ruokailut ja useimmat isot tilaisuudet, mutta lisäksi meillä on erillisiä rakennuksia, esimerkiksi tiede- ja taideaineille. Kaiken tämän päälle kampus sisältää mm. 2 uima-allasta, tennis- ja urheilukentät, puutarhoja, kuntosalin ja muuta sellaista. Yllätyin itsekin hieman kampuksen suuruudesta, mutta kulkeminen on kuitenkin suhteellisen helppoa, kun kaikki on niin avuliaita ja valmiita neuvomaan :)

Pentti Kouri housen ekaluokkalaiset (kuva: Josephine Foong)

Ruoka on täällä ihan älyttömän hyvää ja upea ruokasali tekee siitä vielä parempaa

Wales on yllättänyt mut myös kauneudellaan. Mielikuva oli vähän sateinen ja mutainen maaseutu, mutta kauniiden ilmojen ansiosta olen päässyt nauttimaan ulkona oleskelusta ja kävelyistä ympäri kampusta. En osaa päättää kumpi on kauniimpi, itse linna vai sen merenpuoleiselta alueelta avautuvat näkymät. 

Llantwit taas on mun mielestä tosi perinteisen Brittiläisen pikkukylän näköinen. Rakennukset on värikkäitä ja sileäreunaisia ja tiet mutkikkaita. Intensiivisen viikon jälkeen on yllättävän virkistävää päästä jo pariksikin tunniksi kampuksen ulkopuolelle. 

Minä, Faye (Kiina) ja Chloe (yli seitsemästä eri maasta?) Llantwitissa viikonloppuna

Arki alkaa olla täälläkin jo melko normaalia. Läksyt ja koulu vie paljon aikaa, mutta pienet asiat, kuten mustikat, suklaa tai suomalainen luettava tekee niistäkin kivoja :)

Kirjastossa on monen vuoden ajalta suomalaisia Aku Ankkoja. Kukaan ei oikein tunnu tietävän miksi niitä sinne tulee joka viikko tai että kuka ne maksaa. Kiitoksia kumminkin tuntemattomalle lahjoittajalle, nää pelasti mun iltapäivän kun koti-ikävä meinas yllättää :) Suomalaisia juttuja, kuten Fazeria alkaa arvostaa täällä ihan eri lailla kuin kotona.

Toivottavasti ehdin päivittämään blogia tästä eteenpäin vähän säännöllisemmin, mulla on nimittäin tosi paljon ideoita tuleviin postauksiin :)