7 days left

Tasan viikon päästä mun ensimmäinen kahdesta vuodesta täällä on ohi. Nyt kun isoimmat koulujutut on selvitetty, ja sateetkin vaihtuneet enimmäkseen ihaniin ilmoihin, niin on hieman haikea olo. Puolet kampuksesta leviää seuraavan viikon jälkeen ympäri maailmaa, ja isoa osaa en tule näkemään jatkossa, ainakaan pitkään aikaan. Kyllä mä voisin täällä ehkä vielä hetken pidempään olla. Koti-ikäväminä taas on riemuissaan. Pääsen kotiin, syömään kotiruokaa, saunomaan ja ihan vaan lomailemaan.

Kaksi kuukautta laiskottelua kuulostaa ihanalta, vaikka todellisuudessa mun kesä saattaa mennä vähän muissa merkeissä. Kahden tutkielman ja muutaman kirjan lisäksi mulla on edessä EE, eli extended essay, 4000 sanaa Euroopan maahanmuuttopolitiikasta. Jospa saisin ne tehtyä kesäkuun puolella, niin jäisi sitten vielä se toinen kuukausi rentoutumiseen. Katsotaan miten hyvin itsekuri toimii käytännössä. Lisäksi mulla on kesäsuunnitelmissa mökkeilyä ja muuta reissailua, UWCn kesäleiri ja ajokortin hankkiminen.

Tämä pääsiäisloman jälkeinen lukukausi on tuntunut taas aika intensiiviseltä. Seitsemän viikon aikana olen saanut istua ja opiskella enemmän kuin ikinä. Kokeiden jälkeen oli ihana tunne päästä ulos lenkille, tai vaan käveleskelemään. Loppukokeet sain kuitenkin suoritettua kunnialla ja ennustetut loppuarvosanatkin näyttää ihan hyvältä tällä hetkellä. Blogi sai siis myös väistyä vähäksi aikaa, mutta kesän koitan kuitenkin kirjoitella vähintäänkin normaaliin tahtiin.

Kesän lähestyessä ja mielen keventyessä kaipasin myös vähän muutosta ulkoisestikin. Monivaiheisen vaalennusprojektin jälkeen tukasta tuli lopulta vaaleanruskea. Itse pidän väristä todella paljon. Viihdyin tumman punertavan tukan kanssa pitkään, mutta vaihtelu virkistää. Tämä väri sattui aika lähelle mun luonnollista väriä, joten saa nähdä, jaksanko tulevaisuudessa palatakaan tummaan. 

Viimeisellä viikolla edessä taitaa olla pakkaus; sillä ensi vuonna palaan kokonaan uuteen huoneeseen ja uuteen nurkkaan. Kaikki on siis pakattava joko laatikoihin tai matkalaukkuun. Muutama koulutyö kaipaa vielä viimeistelyä, mutta kaikista tärkeimpänä mielessä on viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa. Sunnuntaina pääsenkin sitten jo kotiin (lue: syömään Fazerin pähkinäsuklaalevyn). Kohta nähdään! :)

// Exactly 7 days until my first year at AC is over. It feels weird even saying that. After making my way through the first year exams and I.A.s, it's been so nice that I wish I could stay for a bit longer. Although the homesick me is excited to go home and eat home cooked food and go to sauna and have an amazing summer. 

Two months of summer sounds amazing, but it's probably going to end up slightly different. I'm going to work with children for two weeks, write an I.A. for anthropology and global politics and the EE. 4000 words about immigration to Europe sounds. Well, let's just say I'd rather have the more of the chilling and relaxing I've planned for July. I'm going on my cabin and doing some other trips around Finland as well, like going to a UWC camp. Driving lessons are also going to happen this summer. I think everyone should lock themselves safe inside as I'm a horrible driver.

This term has been quite intensive after easter. I don't think I've ever studied as much as I did for the past 6 weeks. It was an amazing feeling to be able to go outside for a walk after spending two weeks inside, sitting. I'm really happy with how my exams went, and my predicted grades. So, now after a small break I will be posting regularly for the summer. Maybe. 

The summer somehow lightened my mind and I wanted to have some kind of change in my looks. So after a loooong process of bleaching and dying my hair is now light brown. I hope it won't fall out, because I really love this colour. I enjoyed the darker hair for a while, but I felt the time for a change. This colour happens to be quite close to my natural, so I might just grow it out and try to stop changing my mind about the colour every 5 weeks. Not having to dye your roots sounds nice. I find it funny, that no one at AC has never seen my real hair colour.

The last week I will probably spend packing, because next year it's going to be a new dorm and a new corner so I have to pack everything to boxes or a suitcase. A few school things still need to be done, but I think I'm going to focus on spending time with the lovely people of AC. On Sunday I will be heading home. I can't wait for summer! :)

Hyvää äitienpäivää!

Terveisiä ja onnitteluja siis omalle äidille ja mummoille. UWC elämä saa kummasti arvostamaan omia juuriaan, omaa äitiä, isoäitejä ja kotia. Olette mielessä erityisesti tänään. Harmittaa, etten saa olla tänään siellä antamassa äitienpäivähaleja ja tekemässä aamupalaa. Kohta kuitenkin pääsen käymään sielläkin, kesäloma alkaa jo kahden viikon päästä. On jo hieman ikävä :) Pian nähdään! 

Cardiff, part ??

Yksi sisäoppilaitoksen huonoista puolista on yksityisyyden puute. Mua ei niinkään haittaa jakaa huoneeni 3 ihmisen kanssa, eikä edes talon ja keittiön jakaminen 50 muun kanssa. On kivaa, kun kavereita on aina ympärillä ja tylsyys ei pääse iskemään vapaapäivinäkään. Toisaalta on rankkaa elää niin, että yksinäisyydestä tai tylsistymisestä ei pääse nauttimaan useinkaan. Tarvitsen jonkinverran aikaa viikosta vain itselleni. Hieman sellaista aikaa, kun ei tarvitse tehdä mitään tai ehtiä juttelemaan kenellekkään. Yleensä käyn yksin kampuksen ulkopuolella tuulettumassa ainakin kerran viikossa. Kahvilla itsekseen istuskelu, juoksulenkki tai vaikka vaan kauppareissu piristää mua yllättävän paljon. 

Koeviikon jälkeen olin siis kai ihan ymmärrettävästi uuvuksissa, sillä en ollut päässyt lähtemään kampukselta kahteen viikkoon. Suurimman osan ajasta olin viettänyt sisällä opiskelemassa. Päätin siis pitää kunnon tauon kampuselämästä ja lähdin yksin seikkailemaan Cardiffiin. Suunnitelmissa oli shoppailla hieman kesävaatteita, mutta myös vaan oleskella ja nauttia päivästä. Sateisesta säästä huolimatta onnistuin molemmissa.

Sunnuntain vietin myöskin Cardiffissa, linkkiperheeni kanssa. Ihanan kotona kokatun illallisen ja juttelun jälkeen lähdettiin porukalla elokuviin. Päätettiin katsoa uusin Avengers leffa, ja pakko sanoa, että vaikka sen tyyliset leffat ei yleensä ole mun makuun, niin tätä katsoessa hujahti muutama tunti ihan silmänräpäyksessä. Viikonloppu meni siis todella nopeaa, ja sain rentouduttua ehkä vähän liikaakin; muutaman koulujutun enemmän olisi ehkä voinut tehdä pois alta. Näiden viimeisen 3 kouluviikon aikana mulla on vielä edessä kahden tutkielman teko, politiikan esitelmä sekä pari muutakin isompaa hommaa.

Eipä tänne siis sen erikoisempaa kuulu; odottelen kesälomaa ja kokeiden arvosanoja. Tutkiskelen yliopistotarjontaa Pohjoismaissa, pohdiskelen mun EEtä, ja mietiskelen, mitä kaikkea saatan tarvita Suomessa kahden lomakuukauden aikana. Kuuntelen Suomalaista musiikkia enemmän kuin haluaisin myöntää ja koitan ottaa kaiken irti parista tämän lukuvuoden viimeisestä viikosta ja hyvästä ilmasta. Huomenna juhlistan kansainvälistä lastenpäivää lennättämällä leijoja. Ja ehkä se Suomen suklaapostipakettikin löytää huomenna viimein perille pelastamaan mut epätoivolta. :)

//One of the cons of a boarding school is the lack of privacy. I don't mind sharing a dorm with 3 other people, or even sharing a kitchen with 50 others. I love having people around me and never getting bored because there's always something going on. However, it's sometimes hard for me to live without having much alone time. I do need some time, to just be by myself and get bored, without having to do anything. Maybe it's a Finnish thing. Usually I disappear at least once a week. I go spend time alone, outside campus. I go have coffee, for a run or just to a quick trip to Llantwit. It's surprisingly nice and de-stressing.

After the exams, I was quite exhausted. I hadn't left the campus for two weeks and most of that time I had spent indoors, studying. So, I decided to take a break from AC and to go explore Cardiff by myself. I did some successful shopping and chilling despite the rainy weather.

The Sunday after, I also spent in Cardiff, but with my link family. It's amazing how good a home cooked meal can taste after the food in the canteen (or restaurant, as they want us to call it). We spent the night by eating and talking, and once we had done enough of both we went to see the latest Avengers movie. Even though I usually don't like that type of movies much, I have to admit that this one was quite good. The few hours just flew by.  The weekend went really fast in general, and I had a lot of fun. I think I relaxed a little bit too hard, since I didn't do as much schoolwork as I wanted. I still have two IAs and a Glopal Politics Oral Presentation before summer. And the EE.

It's been quite fun after exams, since the last few weeksI basically just wait for the summer without doing much. I've been looking at universities in the Nordic countries, thinking about my EE and wondering what I will need in Finland for the two months. I've been listening to Finnish music and trying to enjoy the last weeks of AC and (reasonably) nice weather. Tomorrow I'll be celebrating the international children's day by flying kites. And hopefully the chocolate from Finland finally finds it's way here to save me from desperation.

MOVE awards show 2015

Joskus opiskelu kannattaa jättää suosiolla sivuun tunnin ajaksi loppukokeiden keskellä ja lähteä sen sijaan vaikka katsomaan tanssia. ACn värikäs, modernia tanssia ja hip hopia yhdistelevä MOVE-ryhmä sai aikaan upean shown jonka jälkeen jaksoi taas keskittyä muistiinpanoihin vähän paremmin (vaikka mun keskittymiskyvyissä on aina vähän paranneltavaa kun puhutaan opiskelusta). Lisäksi iltaan sisältyi humoristisia palkintoja, joiden jaosta löytyy muutama kuva mun Tumblrista.

Tänään olen vietellyt ns. vapaapäivää, opiskellen huomisen kahteen kokeeseen, mutta niiden jälkeen mulla on jäljellä enää yksi koe torstaina!

Kuvat Showsta otti Chloé

//Sometimes it's good to leave your studies for the night (even when you're in the middle of exams) and go do something fun. This, funnily enough, seems to be my ideology whenever I should study. I decided to go watch the show by AC's dance group, MOVE. I can't be but jealous to all of these talented people - I can barely walk without falling or looking weird. Loved it! :)

Photos by Chloé

*you can find some more photos of the show from the link above

"Why do you have spikes on your ears?"

"Miksi sä käytät niin paljon koruja?"

Kuulen tätä kysymystä ACssä paljon enemmän kuin odotin. Olin varmaan niin tottunut kantamaan metallia mun korvissa, kaulassa, ranteissa, sormissa ja nilkoissa, että unohdin miten erikoiselta se voi joidenkin silmissä näyttää. Rakastan mun koruissa niiden ulkonäköä ja niistä kuuluvaa kilinää - josta kuulen ajoittain aika paljon vitsejä. En kuitenkaan käytä koruja pelkästään sen takia. Käytän niitä, koska jokaisella niistä on jonkinlainen merkitys mulle. Ne muistuttaa asioista joita haluan pitää mun mukana, hieman samalla tavalla kuin tatuoinnit joillekkin ihmisille.

Tässä siis tarinoita mun koruista, joista suurinta osaa käytän jatkuvasti:

Korvissani mulla on 'tavallisten' korvakorujen lisäksi 3 erikoisempaa lävistystä. Kun näyttää yhtä pieneltä ja viattomalta kuin minä, on ihan hauskaa kun korvasta roikkuu piikki. Toisen ja kolmannen lävistyksen otin ilman lupaa, mikä oli varmaan mun ainoa isompi kapinointi ala-ikäisenä. En ole ainakaan vielä katunut yhtään näistä - kivusta huolimatta.

Mun oikean käden nimettömässä pidän Kalevalan Lapin sormusta. Sain sen äidiltäni samana päivänä, kun sain tietää saaneeni stipendin tänne. Sormuksen inspiraation lähteenä on käytetty perinteisiä Saamelaisten koruja (olen osittain saamelainen) ja se on mulle tapa kuljettaa mun 'juuria' mukana täällä ulkomaillakin. Sormuksen sisäpuolelle on kaiverrettu teksti 'UWC Atlantic College, 17.8.2014.'

Mun kaksi rannekorua, joita pidän molemmissa ranteissani, sain kummitädiltäni lahjaksi. Toisen kun täytin 15 ja toisen kun täytin 18.

Pienempi, hopeinen sydänriipus, joka mulla roikkuu kaulasta, on Kalevalan Onnensydän. Käytän myös saman sarjan korvakoruja. Nämä sain lahjaksi vanhemmiltani, ja niiden tunnearvon takia pidän niitä jatkuvasti, koska olen aika hyvä hukkaamaan kaikenlaisia tärkeitä juttuja.

Ruusukultaisen sydänriipuksen ja hopeisen rannekorun olen saanut Topilta lahjaksi. Tätä ei varmaan tarvi selittää sen enempää? Tykkään molemmista valtavasti :)

Tämän 'hassun' riipuksen sain 18 vuotislahjaksi, ja sillä on varmaan tämän joukon mielenkiintoisin tarina. Tätä käytän yleensä ainoastaan ilman muita isoja koruja. Se on moderni versio Riskusta, joita saamelaisnaiset käyttävät kansallispukujensa kanssa. Se on käsintehty, ja sen takana on hurja määrä symbolismia. Hopeisen taustan pyöreys kuvaa aurinkoa. Kultaiset pyöreät tai pisaranmuotoiset osat taas kilisevät liikkuessa, mikä tuottaa korun kantajalle onnea ja suojelee pahoilta hengiltä ja pedoilta. Valkoinen keskiosa on poronluuta.

Näiden lisäksi mulla on nilkassa vielä nilkkakoru, jonka sain huonekaveriltani. Mulla tulee tosi 'AC' olo, kun käytän sitä. Ja se näyttää kivalta vajaamittaisten housujen kanssa :)

//"Why do you wear so much jewellery?"

People at AC have been asking me this a lot more than I've expected. I guess that I'm just quite used to wearing a lot of metal not only on my ears, but also neck, wrists, fingers and ankles. I love how they look and the jingling sound that they make, which people love to joke about. But it's certainly not only because of those reasons, that I wear as  much jewellery at once, as some people own in total. I mainly wear them, because each and every one of them is a part of me in a way. They all represent a part or a period of my life that I want to keep with me. I think about them similarly to the way some people think of tattoos.

So here are the stories of (most of) them:

Firstly, the spikes and piercings I have on my ears. I really like the way they look. I look quite small and innocent, so it's nice to have a surprising element, like a spike hanging from your ear. I took the second and the third one without permisson, which was probably the only rebellious thing I ever did. I haven't regretted them so far. And yes, they were painful to get.

The ring that I always have on my ring finger of my right hand, is called 'the Lapland's ring,' made by a Finnish company called Kalevala. My mum got it for me the day I got accepted to AC, to remind me of my roots. It's inspired by the traditional jewellery of the Sami people (I'm partly Sami, for those of you who didn't know) and inside, it has the text 'UWC Atlantic College, 17.8.2014' engraved on it.

The bracelets I wear on my both wrists, I got as a present from my godmother. The first one I got when I turned 15 and the second one, when I turned 18. 

The smaller silver heart necklace, along with the matching earrings, that I wear are also from Kalevala. They're called 'the heart of good luck.' I got them from my parents, and even though I don't believe in luck, I think it's quite nice to have a lucky heart - just in case. The hearts have a lot of emotional value to me, so I never take them off as I am very good at losing things.

The rose gold heart necklace and the silver bracelet I wear I got as gifts from my boyfriend. I don't think I need to explain this further? I love them :)

The weird pendant that I wear I got as a birthday present. This one probably has the most interesting story. It's a modern version of the jewellery (called 'risku') that the Sami people (only the women) wear with their national costumes. It's handmade and has a huge amount of symbolism behind it. The round silver background symbolises the sun. The golden parts, round or drop shaped, make noise as you move, and that noice is belived to bring good luck and to scare away beasts and bad spirits. The white middle part is made out of reindeer bone.

And lastly, on my ankle I wear an anklet that one of my roommates got me (thanks Reut) which I love. I feel very 'AC' wearing it.

EXAMS??

Tällä ja edellisellä viikolla olen uppoutunut koulukirjoihin ja muistiinpanoihin Bangladeshiläisistä ja Trobriandsaarelaisista naisista, Kreikan talouskriisistä, ekosysteemeistä ja median poliittisuudesta. Loppuviikolla edessä on ykkösvuoden loppukokeet. Koeviikko on aikataulun puolesta rento, mutta kuitenkin hieman rankempi Suomalaisiin koeviikkoihin verrattuna. Tälläkertaa opiskeltavaa on Suomessa totutun kuuden viikon sijasta koko vuoden ajalta.

Loppukokeiden jälkeiset kolme kouluviikkoa menevät kuitenkin kai ihan suhteellisen rennolla otteella, kesälomaa odotellen. Pääsen siis lomalle jo toukokuun lopussa, 24. päivä. Odotan malttamattomana, että pääsen laiskottelemaan ja tylsistymään - en varmaan enää edes muista miten rentoudutaan ja lomaillaan. Tuntuu, että aina kun saan jotain valmiiksi, niin tilalle ilmestyy kaksi uutta tehtävää.

Miksi ulkona on aina sitä kauniimpi ilma, mitä enemmän tekemistä olisi?

Viimeviikonlopunkin meinasin käyttää opiskellen, mutta kaikki se kertailu sai mut miettimään, että miksi mä täällä oikeastaan olen? Pelkästään hyvien arvosanojen perässä en ainakaan. Haluan myös pitää hauskaa, ja nauttia mun vapaaehtoistyöstä ja harrastuksista. Otin siis sunnuntaina pienen tauon ja lähdin koulun järjestämälle retkelle Oakwood-huvipuistoon. Söin hattaraa ja kävin jokaisessa vuoristoradassa. Paluumatkalla bussissa tosin kertailin hieman. Vapaaehtoistyössä taas sain viimeviikolla taiteilla leijan, johon maalasin riikinkukon. Tällä viikolla saan askarrella lisää leijoja lasten kanssa.

En suostu stressaamaan kokeista liikaa, vaan nauttia auringosta - ja opiskella samalla niin paljon kuin on aikaa ja kärsivällisyyttä.

//This and last week I've been reading schoolbooks and notes about The Trobrianders, Bangladeshi women, crisis in Greece, ecosystems and the political bias of media. The final exams of first year start on Thursday. My exam schedule is quite relaxed and nice, but quite awful compaired to what I'm used to. In Finland, the exam weeks are held every six weeks, so I would only be revising materials from that time - instead of the material from the whole year.

Hopefully, the last three weeks after exams are going to be chill schoolwise, waiting for the summer break. It's only about a month from today. I can't wait to be able to sleep and get bored - I don't think I even remember what it feels like to be on a vacation. I feel like every time I manage to finish something, I get two new tasks to do.

I was about to spend last weekend studying and revising, but all of that made me think why I am here. Well, not only for good grades. I also want to have fun and enjoy my service and activities. So I took time off and went to Oakwood themepark instead. I had cotton candy and went to all of the rollercoasters. And on the way back, I revised a bit. Last week in my service, I got to do a kite, on which I decided to paint a peacock. This week I'll be making some more kites with children. Exciting :)

I refuse to stress about the exams. I'm going to enjoy the sunny weather, and study when I have the time and patience to do so. Sounds like a bad plan? We'll see.

ACtown funk

Vuosittaiset Lip Dup -videot leviävät keväisin UWC-koulujen välillä. Tarkoituksena on kuvata 'musiikkivideo' kampuksella. Tänä vuonna AC päätti opiskelijoiden sijasta päästää kampuksen henkilökunnan, opettajat sekä kaikki kolme rehtoria (joo, rehtori on toi vihreässä lohikäärmepuvussa tanssiva) videolle. Biisinä on tänä vuonna käytetty Mark Ronsonin ja Bruno Marsin Uptown Funkia.

Esimerkiksi UWCLPCn kuvaama video löytyy täältä.

//It's that time of the year. The Lip Dup videos are spreading across UWC-schools. The point is to film a 'music video' on your capus, but this year, AC decided to let the staff members be the stars instead of students. The song we used is  Uptown Funk by Mark Ronson and Bruno Mars.

You can find the videos from other UWC's from Youtube.