Day No. 2 in London

Harmittaa, kun viikonloppu meni taas liian nopeaa ja huomenna pitää palata Walesiin. Haluun jäädä tänne juomaan pähkinänmakuisia kahveja ja hyppimään punaisesta bussista toiseen. Palaan kumminkin vielä tässä postauksessa lauantaihin, ja huomenna puolestaan kirjoittelen tästä päivästä. 

Ilahduttiin aamulla suhteellisen hyvästä ilmasta sen verran, että päätettiin käydä katsastamassa koko kaupunki London eyestä käsin. Kävelymatkalla kuitenkin harhauduttiin Westminster Abbeyyn. Sisällä oli valitettavasti valokuvauskielto, joten suurempia todisteita kirkon upeudesta mulla ei valitettavasti ole. Voin kuitenkin sanoa, että mun mielestä se oli sisältä vielä upeampi kuin ulkoa. (Note: huomaan kirjoittelevani paljon kirkoista, en kuitenkaan ole ollenkaan uskonnollinen. Just sayin')

Westminsteristä jatkettiin matkaa Big Benin ohi maailmanpyörää kohti. Ihmistungoksessa, ruuhkaisella sillalla valokuvien ottaminen on vähän hermoja vaativaa hommaa :D tuloksena yksi otos jossa mulla on silmät kiinni. Laitan sen kumminkin tähän, ihan vaan osoitukseksi yrityksestä.

Rakastan tätä britannian ilmastoa, vaikka yleensä siitä valitetaankin. Pukeutumisen kannalta se on täydellinen; voi olla mekko päällä eikä näytä liian kesäiseltä, tai sitten voi laittaa farkut ja takin eikä näytä liian talviseltakaan. Lunta on ikävä, mutta ehkä se kuukauden mittainen joululoma muistuttaa mua niistä lumen huonoistakin puolista.

Maailmanpyörän maisemat oli ihan yhtä upeat kuin muistelinkin. Noin puolen tunnin mittaisen ajelun jälkeen päätettin lähteä katsastamaan Tower Bridgen "lasisilta," kun siitä oltiin nähty ja kuultu kaikenlaista hienoa. Perillä todettiin että pari pientä lasiruutua lattiassa ei vastaa meidän käsitystä lasisillasta, ja skipattiin nähtävyys. Sen sijaan päätettiin käyttää ilta vaellellen Westfieldin ostoskeskuksessa. Kiva ostospaikka, mutta tykkään kyllä enemmän käydä shoppailemassa keskustan kaduilla. 

Britanniassa on tällä viikolla muistettu ensimmäisen maailmansodan uhreja Poppy-kampanjalla. Kukkarintamerkkejä näkyy joka suunnassa, ja Westminster Abbeyn eteen oli tehty valtaisa  kokoelma ristejä, joissa oli kukan lisäksi uhrin tietoja. Kukka on valittu symboliksi John McCraen runon takia.

In Flanders fields the poppies blow

Between the crosses, row on row,

That mark our place; and in the sky

The larks, still bravely singing, fly

Scarce heard amid the guns below.

We are the Dead. Short days ago

We lived, felt dawn, saw sunset glow,

Loved and were loved, and now we lie

In Flanders fields.

Take up our quarrel with the foe:

To you from failing hands we throw

The torch; be yours to hold it high.

If ye break faith with us who die

We shall not sleep, though poppies grow

In Flanders fields.