United World Conference

Lukuvuoden kolmas diplomi-kausi, United World -konferenssi pidettiin tällä viikolla torstaina ja perjantaina. Konferenssin teemana oli YK:n vuosituhattavoitteet. Puhuimme siis kahdeksasta YK:n asettamasta tavoitteesta, jotka tänä vuonna olisi ollut tarkoitus saavuttaa. Kukin voi itse lukea tavoitteet tuosta alta ja miettiä kuinka paljon kehitystä tässä 15 vuoden aikana on oikeastaan tapahtunut. Näistä keskustellessa mulle tuli kyllä kiitollinen olo suomalaisuudesta, etenkin kun kuuntelin toisenlaisista paikoista kotoisin olevia ihmisiä. Pakko sanoa, että välillä suomalaisilta (mukaanlukien minutkin) unohtuu jonnekkin pessimistisyyden syövereihin, että miten hyvä asuinmaa meillä oikeasti on.

1. Äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen

2. Peruskoulutusmahdollisuuksien takaaminen kaikille 

3. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen

4. Lapsikuolleisuuden vähentäminen

5. Odottavien äitien terveydentilan parantaminen

6. Hiv/aids:in, malarian sekä muiden tautien vastainen taistelu

7. Ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen

8. Luoda globaali kumppanuus kehitykselle

Konferenssin aikana kävin työpajassa, joka käsitteli tavoitetta nro. 3, ja MUN-väittelyissä (MUN tarkoittaa YK:n rakennetta jäljitteleviä neuvostoja, joissa jäsenmaiden edustajat yrittävät tavoitella oman maansa käyttäytymistä ja mielipiteitä). Erityisen hauskaa MUN oli sen takia, että maat sekoittuivat eri kansalaisuuksille. Itse edustin Britanniaa, ja mun kansliassa oli myös portugalilainen tyttö edustamassa Suomea. Mun kansliassa käsiteltiin naisten oikeuksia armeijassa, ja väittely oli kyllä melko intensiivistä lähi-idän ja länsimaiden edustajien välillä. Lisäksi kahteen päivään mahtui melkoinen määrä puheita ja keskusteluja.

Tältä näytti mun aikataulu torstaina.

Aloin itse fiilistelemään konferenssia jo keskiviikko-iltana, kun sain taideprojekteihin keskittyvässä vapaaehtoistyössäni suunnitella ja maalata tuossa ylemmässä kuvassakin taustalla näkyvän bannerin konferenssiin. Tykkään tästä uudesta vapaaehtoistyöstä hirveästi, kun saan kerran viikossa keskittyä toteuttamaan erilaisia teideprojekteja liittyen milloin mihinkin, mutta yleisesti kansainvälisyyteen. Lisäksi tällä lukukaudella käyn kerran viikossa auttelemassa Llantwitissa peruskoulussa. 

Kaikki AC:n konferenssit tuntuu aina vilahtavan ohi hirveän nopeaa, mutta silti ne aina onnistuu pysäyttämään, liikuttamaan ja saamaan näkemään maailman vähän eri kantilta. Tänä viikonloppuna aion kuitenkin irtautua mun maailmanparantamissyndroomasta hetkeksi ja lähteä kavereiden kanssa Swanseaan vesipuistoon  :) Sunnuntain vietän varmaan koulutöiden parissa, sillä muutaman koulutehtävän aikarajat lähestyy uhkaavasti. Ensi viikonloppuna pääsenkin sitten rentoutumaan kunnolla, kun saan viettää koko viikonlopun Cardiffissa esitellen kaupunkia äidille. 

//On Thursday and Friday, we had our third diploma-period, United World Conference. The theme was UN's millennium development goals. We talked about 8 goals, set by the UN, that were supposed to be achieved this year. You can read the goals yourself and decide whether there's been development during the 15 years.

1. To eradicate extreme poverty and hunger
2. To achieve universal primary education
3. To promote gender equality and empower women
4. To reduce child mortality
5. To improve maternal health
6. To combat HIV/AIDS, malaria, and other diseases
7. To ensure environmental sustainability
8. To develop a global partnership for development

Talking about these made me appreciate Finland, especially when I listened to people from totally different backgrounds. I'm not saying that Finland is perfect, but I have to say, that sometimes Finnish people (including me, and probably lot's of other nationalities as well) forget, how good things actually are for us.

During the conference, I attended a workshop about the goal no. 3, and multiple MUN-debate sessions (MUN stands for model united nations). I found it especially interesting, because nationalities and countries were really mixed up. I was the delicate of the UK and there was a Portuguese girl in my council, UNWomen, as the delicate of Finland. The debate got quite intense every once in a while between the middle-eastern and western countries. We were talking about women's discrimination and treatment in the armed forces. 

I started preparing for the conference on Wednesday evening, in my service that focuses on art projects. I designed and painted, along with few other people, the banner in the photos above. I actually love this service, because it allows me to do artsy things even though I'm not an art student. I've missed painting and drawing. I also go to Llantwit every week to help at a local primary school, which I find surprisingly enjoyable as well.

Despite the fact, that AC's diploma periods always go way too fast, they always manage to change my perspective on things and ways of thinking. This weekend, however, I'm going to let go of my save-the-world -syndrome for a while and go to a waterpark in Swansea instead. Sunday is probably going to consist of mostly schoolwork, simply because of deadlines. I'm really looking forward to next weekend though, because I get to spend it in Cardiff with my mum :)))

Lambs and castles

Arki on alkanut taas pyörimään. Tällä kertaa tosin paljon vaivattomammin, kuin ensimmäisen lukukauden alussa. Jotenkin lähteminen tuntuu nyt enemmän palaamiselta, eikä ole yhtään niin pelottavaa. Kaikki on uudistunut juuri sopivasti. Lukujärjestys on muuttunut hieman ja kokeilen uudenlaisia vapaaehtoistöitä. AC on kuitenkin säilynyt pohjimmiltaan samanlaisena, mikä jostain syystä saa mut huomaamaan paljon enemmän ihania asioita kuin aiemmin.

Viime vuoden loppu oli mulle vähän rankka. Onhan se kai aika ymmärrettävääkin, kun elämä heittää yhtäkkiä kuperkeikan ja muuttuu totaalisesti. Tänä vuonna kuitenkin haluan panostaa enemmän itseeni ja pitää huolta että en päästä itseäni yhtä huonoon tilanteeseen. Viime lukukauden mielenterveyspuheista intoutuneena päätin, että pidän tänä vuonna itsestäni parempaa huolta. Suoraan sanottuna tarkoitan, että olen hieman itsekkäämpi, hieman rennompi ja huolettomampi.

Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Heti lukukauden alussa ykkösvuotisten niskaan heitettiin Extended essay, 4000 sanaa pitkä analyyttinen essee liittyen johonkin (tai useampaan) omaan oppiaineeseen. Essee kirjoitetaan pääosin kesän aikana, mutta ehdotelma omasta aiheesta pitää palauttaa jo 9. helmikuuta.

Ei kuulosta kovin kamalalta, oikeastaan ihan kohtuulliselta kun kirjoittamiseen on koko kesä aikaa. Mun aivot kuitenkin alkoivat heti yliprosessoida mahdollisia aiheita, oppiaineita ja tutkimuskysymyksiä. Tulin siihen tulokseen, että on parasta kirjoittaa essee aiheesta, joka jotenkin liittyisi myös tulevaisuuden jatko-opintoihin. Päätin siis alkaa googlettelemaan yliopistoita ja työllistymismahdollisuuksia ja muuta sellaista. Huono idea :D. Tuloksena sain jonkinlaisen lamaantumistilan kun tajusin, että mulla ei ole minkäänlaista ideaa, että mitä haluan mun elämällä tehdä. Poikkeaa hieman mun tottumuksista, suunnittelin tännekkin hakemista 4 vuotta.

Oikeastaan yksi mun hakemisen syistä oli löytää jonkinlainen tarkoitus mun elämälle täältä Walesista, lampaitten ja linnojen seasta. Toistaiseksi suunnitelma on toiminut päinvastaiseksi. Yhtäkkiä mulla onkin miljoona kertaa enemmän mahdollisuuksia ja suunnitelmia, joiden seasta on aika vaikea löytää sitä parasta ideaa. Päätin kuitenkin sisukkaasti sulkea tulevaisuudensuunnittelun mun mielestä toistaiseksi, ja keskittyä pitämään hauskaa. Toivon, että saan tässä lähikuukausina jonkinlaisen valaistumisen ja löydän mun piilottelevan intohimon liittyen opiskeluun ja työhon. Vaikka mikäs kiire tässä on :) Tällä hetkellä välivuosi työnteon ja matkustelun kera tuntuu kaikista houkuttelevimmalta mahdollisuudelta.

Tällä viikolla keskityn siis kolmanteen diplomakauteen, eli United World konferenssiin. Aiheena rauha ja Yhdistyneet kansakunnat, johon pääsemme tutustumaan eräänlaisen YK-malli - stimulaation kautta. Kirjoittelen tästä sitten viikonloppuna enemmän, kuten myös näistä mun vapaaehtoistöistä ja koulujutuista.

Ainiin, mun korviin on kantautunut myös toiveita englanninkielisestä blogista, joten tästä lähtien (aina kun vaan ehdin) postauksien loppuun ilmestyy lyhyehköjä englanninkielisiä käännöksiä teksteistä. Kaikkea en varmaankaan jaksa kääntää, mutta haluan ainakin kokeilla tätä tilapäisesti :)

//
The beginning of this year, and getting back to the usual routine of weekdays, has felt a lot easier than the first term. Somehow, leaving now feels more like returning and isn't that scary at all. I feel like everything has changed, but in a nice way. I switched service sessions and my timetable is a bit different as well. AC itself feels the same, which, for some odd reason makes me notice more great things about it.

The first term was quite hard. I guess it's reasonable, when your life suddenly turns upside down. This year, however, I want to focus more on myself and make sure that I'll be happier here. Inspired by all of the talking we did last year about mental health, I decided to take better care of myself. Basically I mean that I'll be a little bit more selfish, less stressed and careless.

Turns out it's not an easy thing to do. Right after coming back, first years were given a nice stress load called the extended essay. It's a 4000 word analytic essay, mostly written during summer. Proposal for the topic is due 9th of February. The essay doesn't sound that bad, actually very reasonable since there's more that 2 months to work on it.

Unfortunately, my brain doesn't see it like that - I immediately got into thinking about possible topics, research questions and subjects. I thought that it would be a good idea to do something that would relate to my future studies. So I started googling universities and career options. Bad idea. As a result I had a some kind of a crisis, when I realized that I have absolutely no idea what I want to do with my life. It's very different to what I'm used to, since I considered applying here for about 4 years.

Actually, one of the reasons for my application was to find some kind of meaning for my life amongst all of the castles and lambs of Wales. So far my plan hasn't worked. Suddenly I have all of these opportunities and plans and it's surprisingly hard to find the best one. To avoid future life crisis', I've decided that I won't think about any of that yet and. I just hope that I'll soon experience an enlightenment of some kind and find my hiding passion. At the moment, a gap year, traveling and working seems like the most tempting option.

So this week I'll try to focus more on the third diploma period, United World Conference. It's all about peace and MUN (model united nations) and I'm really excited about it! I figured I'll write more about that this weekend, as well as about my new service and activities and school stuff.

Also as you can probably see, I'm trying out this translation thingy here, and I'm not native english speaker so please ignore my mistakes :D thanks

Back in business

Miten aika vilahtikin taas näin nopeaa? Kuukauden mittaisen joululoman lisäksi takana on jo ensimmäinen viikko toisesta lukukaudesta. Joululomasta mulla ei oikeastaan ole paljoa kirjoiteltavaa, sillä mä todella lomailin ja unohdin onnistuneesti kaiken syksyn aikana opitun. Mun puhelimen ja läppärin yhtäaikainen hajoaminenkin auttoi lomailemaan vielä tehokkaammin. Viikko sitten sunnuntaina lentokoneessa ja bussissa istuminen otti vähän kyllä päähän, sillä kukapa sitä nyt kouluun haluaisi lähteä kun on kuukaudessa juuri sopivasti tottunut rentoon lomaelämään.

Täälläkin satoi vähän aikaa sitten, en mä sitä lumeksi olisi kutsunut mutta kuitenkin.

Asuntolan eteen päästyäni mut tempaistiin kuitenkin heti takaisin siihen AC:n ihanaan puoleen elämästä. Tuli väsymyksestä huolimatta heti paljon parempi mieli, kun näin kaikki kaverit ja pääsin omaan tuttuun nurkkaan. Loput illasta (ja ehkä osa yöstäkin) meni kuulumisia vaihdellessa ja jutellessa. Jotenkin tällä kertaa oli paljon helpompi lähteä kotoa kun sai palata tuttuun paikkaan. Syksy oli mun mielestä todella paljon rankempi kun kaikki oli uutta ja en tuntenut ketään.

Käytiin perjantaina illallisella juhlimassa Shohinin synttäreitä

Ensimmäisellä lukukaudella oli myös enemmän yhtäjaksoista arkea. Tällä kertaa mulla on edessä paljon kaikkea kivaa, mitä odottaa ennen maaliskuun loppua, jolloin seuraavan kerran pääsen kotiin. Eilisen TedX konferenssin lisäksi mulla on kalenterissa merkittynä luisteluretki Cardiffiin, United World -konferenssi, äidin vierailu helmikuun alussa, itse järjestämäni projektiviikko Suomeen (erillinen postaus tästä joskus lähempänä), sekä mun 18-v. synttärit. Koti-ikäväkään ei pääse niin pahasti yllättämään kun mulla on jotain kivaa melkein jokaiselle viikolle pääsiäislomaan asti.

Eilinen konferenssi siis koostui opiskelijoiden ja ulkopuolisten puhujien pitämistä puheista. Puheiden aiheina oli vaikka mitä, etenkin kaikenlaista maailmanparantamiseen liittyvää. Itse kävin kolmessa puheessa. Mielestäni kaikista parasta tässä konferenssissa on, että kaikki puheet ilmestyvät jossain vaiheessa nettiin, joten niitä voi katsoa myös jälkikäteen. Laitan sitten blogiinkin parhaat palat. Mun lempparipuhe oli ystäväni Immaculata Abban pitämä puhe pienistä ongelmista.

TEDiin voi tutustua tarkemmin täällä, ja tylsyyden iskiessä vaikka katsoa muutkin pari tuhatta TED-puhetta :) 

Tämän lisäksi mun viikonloppuun kuuluu uimista, sillä päätin että kyllä mun pitää tuota uima-allasta nyt alkaa käyttämään hieman useammin kun se kerran tuolla parinsadan metrin päässä on, esseenkirjoittamista globalisaatiosta, funktionalismia ja kaksi viimeistä ruisleivän palasta. Huomenna taas pääsen jatkamaan mun vapaaehtoistyötä Llantwitissa peruskoulussa.

Ilmaiseksi ulkomaille!?

Hakuaika on nyt virallisesti alkanut! Hakemusta voi täyttää täällä 30.1. asti. Tämä vuosi on siinä mielessä poikkeuksellinen, että Walesiin on tarjolla 2 stipendiä. Mulle on siis luvassa toinenkin suomalainen ykkösvuotinen! Sain itksekin tietää tästä aika äskettäin, mutta oon ihan älyttömän innoissani jo nyt :)

Kannustan ihan kaikkia hiemankin kiinnostuneita tutkimaan lisää ja hakemaan, Kyseessä on ihan ainutlaatuinen tilaisuus, sillä hakea voi vain yhden kerran. Hakiessa kannattaa mielummin heittää kaikki epäilykset mielestä ja tehdä hakemuksesta omannäköinen, kuin yrittää antaa itsestään täydellistä vaikutelmaa. ONNEA HAKUUN KAIKILLE! :)