Lambs and castles

Arki on alkanut taas pyörimään. Tällä kertaa tosin paljon vaivattomammin, kuin ensimmäisen lukukauden alussa. Jotenkin lähteminen tuntuu nyt enemmän palaamiselta, eikä ole yhtään niin pelottavaa. Kaikki on uudistunut juuri sopivasti. Lukujärjestys on muuttunut hieman ja kokeilen uudenlaisia vapaaehtoistöitä. AC on kuitenkin säilynyt pohjimmiltaan samanlaisena, mikä jostain syystä saa mut huomaamaan paljon enemmän ihania asioita kuin aiemmin.

Viime vuoden loppu oli mulle vähän rankka. Onhan se kai aika ymmärrettävääkin, kun elämä heittää yhtäkkiä kuperkeikan ja muuttuu totaalisesti. Tänä vuonna kuitenkin haluan panostaa enemmän itseeni ja pitää huolta että en päästä itseäni yhtä huonoon tilanteeseen. Viime lukukauden mielenterveyspuheista intoutuneena päätin, että pidän tänä vuonna itsestäni parempaa huolta. Suoraan sanottuna tarkoitan, että olen hieman itsekkäämpi, hieman rennompi ja huolettomampi.

Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Heti lukukauden alussa ykkösvuotisten niskaan heitettiin Extended essay, 4000 sanaa pitkä analyyttinen essee liittyen johonkin (tai useampaan) omaan oppiaineeseen. Essee kirjoitetaan pääosin kesän aikana, mutta ehdotelma omasta aiheesta pitää palauttaa jo 9. helmikuuta.

Ei kuulosta kovin kamalalta, oikeastaan ihan kohtuulliselta kun kirjoittamiseen on koko kesä aikaa. Mun aivot kuitenkin alkoivat heti yliprosessoida mahdollisia aiheita, oppiaineita ja tutkimuskysymyksiä. Tulin siihen tulokseen, että on parasta kirjoittaa essee aiheesta, joka jotenkin liittyisi myös tulevaisuuden jatko-opintoihin. Päätin siis alkaa googlettelemaan yliopistoita ja työllistymismahdollisuuksia ja muuta sellaista. Huono idea :D. Tuloksena sain jonkinlaisen lamaantumistilan kun tajusin, että mulla ei ole minkäänlaista ideaa, että mitä haluan mun elämällä tehdä. Poikkeaa hieman mun tottumuksista, suunnittelin tännekkin hakemista 4 vuotta.

Oikeastaan yksi mun hakemisen syistä oli löytää jonkinlainen tarkoitus mun elämälle täältä Walesista, lampaitten ja linnojen seasta. Toistaiseksi suunnitelma on toiminut päinvastaiseksi. Yhtäkkiä mulla onkin miljoona kertaa enemmän mahdollisuuksia ja suunnitelmia, joiden seasta on aika vaikea löytää sitä parasta ideaa. Päätin kuitenkin sisukkaasti sulkea tulevaisuudensuunnittelun mun mielestä toistaiseksi, ja keskittyä pitämään hauskaa. Toivon, että saan tässä lähikuukausina jonkinlaisen valaistumisen ja löydän mun piilottelevan intohimon liittyen opiskeluun ja työhon. Vaikka mikäs kiire tässä on :) Tällä hetkellä välivuosi työnteon ja matkustelun kera tuntuu kaikista houkuttelevimmalta mahdollisuudelta.

Tällä viikolla keskityn siis kolmanteen diplomakauteen, eli United World konferenssiin. Aiheena rauha ja Yhdistyneet kansakunnat, johon pääsemme tutustumaan eräänlaisen YK-malli - stimulaation kautta. Kirjoittelen tästä sitten viikonloppuna enemmän, kuten myös näistä mun vapaaehtoistöistä ja koulujutuista.

Ainiin, mun korviin on kantautunut myös toiveita englanninkielisestä blogista, joten tästä lähtien (aina kun vaan ehdin) postauksien loppuun ilmestyy lyhyehköjä englanninkielisiä käännöksiä teksteistä. Kaikkea en varmaankaan jaksa kääntää, mutta haluan ainakin kokeilla tätä tilapäisesti :)

//
The beginning of this year, and getting back to the usual routine of weekdays, has felt a lot easier than the first term. Somehow, leaving now feels more like returning and isn't that scary at all. I feel like everything has changed, but in a nice way. I switched service sessions and my timetable is a bit different as well. AC itself feels the same, which, for some odd reason makes me notice more great things about it.

The first term was quite hard. I guess it's reasonable, when your life suddenly turns upside down. This year, however, I want to focus more on myself and make sure that I'll be happier here. Inspired by all of the talking we did last year about mental health, I decided to take better care of myself. Basically I mean that I'll be a little bit more selfish, less stressed and careless.

Turns out it's not an easy thing to do. Right after coming back, first years were given a nice stress load called the extended essay. It's a 4000 word analytic essay, mostly written during summer. Proposal for the topic is due 9th of February. The essay doesn't sound that bad, actually very reasonable since there's more that 2 months to work on it.

Unfortunately, my brain doesn't see it like that - I immediately got into thinking about possible topics, research questions and subjects. I thought that it would be a good idea to do something that would relate to my future studies. So I started googling universities and career options. Bad idea. As a result I had a some kind of a crisis, when I realized that I have absolutely no idea what I want to do with my life. It's very different to what I'm used to, since I considered applying here for about 4 years.

Actually, one of the reasons for my application was to find some kind of meaning for my life amongst all of the castles and lambs of Wales. So far my plan hasn't worked. Suddenly I have all of these opportunities and plans and it's surprisingly hard to find the best one. To avoid future life crisis', I've decided that I won't think about any of that yet and. I just hope that I'll soon experience an enlightenment of some kind and find my hiding passion. At the moment, a gap year, traveling and working seems like the most tempting option.

So this week I'll try to focus more on the third diploma period, United World Conference. It's all about peace and MUN (model united nations) and I'm really excited about it! I figured I'll write more about that this weekend, as well as about my new service and activities and school stuff.

Also as you can probably see, I'm trying out this translation thingy here, and I'm not native english speaker so please ignore my mistakes :D thanks