Day No. 2 in London

Harmittaa, kun viikonloppu meni taas liian nopeaa ja huomenna pitää palata Walesiin. Haluun jäädä tänne juomaan pähkinänmakuisia kahveja ja hyppimään punaisesta bussista toiseen. Palaan kumminkin vielä tässä postauksessa lauantaihin, ja huomenna puolestaan kirjoittelen tästä päivästä. 

Ilahduttiin aamulla suhteellisen hyvästä ilmasta sen verran, että päätettiin käydä katsastamassa koko kaupunki London eyestä käsin. Kävelymatkalla kuitenkin harhauduttiin Westminster Abbeyyn. Sisällä oli valitettavasti valokuvauskielto, joten suurempia todisteita kirkon upeudesta mulla ei valitettavasti ole. Voin kuitenkin sanoa, että mun mielestä se oli sisältä vielä upeampi kuin ulkoa. (Note: huomaan kirjoittelevani paljon kirkoista, en kuitenkaan ole ollenkaan uskonnollinen. Just sayin')

Westminsteristä jatkettiin matkaa Big Benin ohi maailmanpyörää kohti. Ihmistungoksessa, ruuhkaisella sillalla valokuvien ottaminen on vähän hermoja vaativaa hommaa :D tuloksena yksi otos jossa mulla on silmät kiinni. Laitan sen kumminkin tähän, ihan vaan osoitukseksi yrityksestä.

Rakastan tätä britannian ilmastoa, vaikka yleensä siitä valitetaankin. Pukeutumisen kannalta se on täydellinen; voi olla mekko päällä eikä näytä liian kesäiseltä, tai sitten voi laittaa farkut ja takin eikä näytä liian talviseltakaan. Lunta on ikävä, mutta ehkä se kuukauden mittainen joululoma muistuttaa mua niistä lumen huonoistakin puolista.

Maailmanpyörän maisemat oli ihan yhtä upeat kuin muistelinkin. Noin puolen tunnin mittaisen ajelun jälkeen päätettin lähteä katsastamaan Tower Bridgen "lasisilta," kun siitä oltiin nähty ja kuultu kaikenlaista hienoa. Perillä todettiin että pari pientä lasiruutua lattiassa ei vastaa meidän käsitystä lasisillasta, ja skipattiin nähtävyys. Sen sijaan päätettiin käyttää ilta vaellellen Westfieldin ostoskeskuksessa. Kiva ostospaikka, mutta tykkään kyllä enemmän käydä shoppailemassa keskustan kaduilla. 

Britanniassa on tällä viikolla muistettu ensimmäisen maailmansodan uhreja Poppy-kampanjalla. Kukkarintamerkkejä näkyy joka suunnassa, ja Westminster Abbeyn eteen oli tehty valtaisa  kokoelma ristejä, joissa oli kukan lisäksi uhrin tietoja. Kukka on valittu symboliksi John McCraen runon takia.

In Flanders fields the poppies blow

Between the crosses, row on row,

That mark our place; and in the sky

The larks, still bravely singing, fly

Scarce heard amid the guns below.

We are the Dead. Short days ago

We lived, felt dawn, saw sunset glow,

Loved and were loved, and now we lie

In Flanders fields.

Take up our quarrel with the foe:

To you from failing hands we throw

The torch; be yours to hold it high.

If ye break faith with us who die

We shall not sleep, though poppies grow

In Flanders fields.

LONDON BABY

Saatoin vahingossa ärsyttää mun kavereita koko alkuviikon niinkuin Joey frendeissä.

Lähdin siis torstaina suoraan koulun jälkeen ajelemaan Lontooseen päin, mutta olin perillä vasta illalla. Sain kuitenkin perjantain ja maanantain vapaaksi koulusta joten mulla on ihanan pitkä viikonloppu, jonka saan viettää mun perheen kanssa. Suunnitelmissa on palata maanantaina kampukselle. Ois ihana jäädä tänne kaupungin huolettomuuteen, kauas koulutöistä, mutta ainakin mulla on nyt mukana iso kasa suomalaista ruokaa. Kiitos äidille ja Suomalaiselle merimieskirkolle Lontoossa, joka ylläpitää Suomi-kauppaa hieman ydinkeskustan ulkopuolella :D

kirkolla voi myös saunoa ja majoittautua

Perjantaina päätettiin lähteä heti aamusta Oxford streetille kiertelemään kauppoja, sillä aiemmasta kokemuksista viisastuneina todettiin ettei sitä kannata jättää lauantain ruuhka-ajalle. Ilahduin, kun huomasin että Lontooseen oli jo tullut jonkin verran jouluvaloja. Olen todistanut Lontoon joulukuussa ja siihen verrattuna meno oli vielä aika hillittyä. Kumminkin jouluihmisenä suunnittelen jo pikkuhiljaa jouluostoksia, intoilen suklaakalentereista ja jouluruuista. Kaikenlaiset talviset tavarat saa mun nurkkauksenkin tuntumaan kotoisalta. (Poroviltti on saanut seuraa lumihiutaleista ja porolakanoista)

Voiko opiskelupaikkaa päättää pelkän nimen perusteella? I think YES

 

 Ehdittiin kierrellä kaikki isoimmat ketjuliikkeet (joita on paljon), ennenkuin turhauduttiin väenpaljouteen ja käytiin etsimässä ja tyhjentämässä? se Suomi-kauppa. Siinä vaiheessa alkoi särkeä jalkoja sen verran paljon, että päätettiin tulla viikonlopuksi vuokraamallemme asunnolle lepäilemään hetkeksi. Mukaan koko reissulta ehti tarttua muutama paita, mekko ja kassillinen ihanan tuttuja ruokia :) Iltasuunnitelmana meillä oli The Commitments -musikaali. Pakko sanoa, että jos ikinä sattuu menemään Lontooseen, niin musikaali on ainakin mun ensimmäisten asioiden joukossa To Do-listalla. Ei tarvi ymmärtää englantia täydellisesti, eikä tykätä elokuvamusikaaleista ja silti mikä tahansa musikaaleista on ihan huikea kokemus.

Musikaalin jälkeen jäätiin vielä kiertelemään Sohossa, syötiin vietnamilaisessa ravintolassa ihan älyttömän hyvää ruokaa ja hypittiin bussipysäkiltä toiselle yrittäen löytää linjan 148 pysäkkiä. Kun lopulta pääsin takaisin asunnolle ja kellahdin mun sänkyyn, olin varma, että ei oo mahdollista olla enempää väsynyt. Taisin olla väärässä :D Kaikesta huolimatta, oli ihana päivä ja lauantaikin on jo takana. Kirjoittelen tästä päivästä lisää huomenna.

No time for weekends

Mä oon ilmeisesti vieläkin vähän Suomen ajassa, kun oon koko viikon heräillyt hirveän aikaisin. Useimpina päivinä kuuden aikaan, mutta tänään onnistuin lauantain kunniaksi uneksimaan kahdeksaan asti. Suurin osa kampuksesta herää vasta lounaalle, joten vältin tylsistymisen käymällä salilla. Suurimman osan päivästä käytin koulujuttuihin. Sain suurimman osan kirjallisista töistä tehtyä, mutta en mä ennen joululomaa ehdi hirveästi rentoutumaan. UWC doesn't only make education a force to unite people, cultures and nations for peace and sustainable future. It also makes you work on Saturdays.

Jossain välissä mun keskittymiskyky herpaantui ja pidin parin tunnin mittaisen luovan tauon, valokuvaten kampuksella Barbaran kanssa. Musta on ihanaa, että aina kun kierrän suunnilleen saman matkan kameran kanssa löydän jotain uutta kuvattavaa. Tällä kertaa jaksettiin kuvata lehdettömiä puita ensimmäiset 100 metriä ja sitten siirrytiin puolivahingossa kuvaamaan toisiamme :)

Mulla on vuodenajat ihan sekaisin. Tuntuu enemmän elokuun ja syyskuun vaihteelta kuin marraskuulta. Missä lumi? Täällä maa on valkoisen sijasta ruskea ja mutainen, täynnä lehtiä jotka oli vielä pari viikkoa sitten ihanan oransseja. Kylmäkään ei ole, paitsi linnassa, jossa jokainen hytisee takin paksuudesta riippumatta.

Ensi viikonlopun reissu tulee tarpeeseen, vaikka syysloma olikin vasta viikko sitten. Tuntuu niinkuin siitä olisi ikuisuus. Tää viikko on ollut ihan täynnä tekemistä ja opiskelua. Mistä nää kaikki läksyt yhtäkkiä ilmestyi? Kotiin pääsen lomailemaan jo 12.12 ja joululoma on kuukauden mittainen! Ihan outoa ajatella, että saan olla kotona niin kauan. Toisaalta tää syysloman jälkeinen pätkä tuntuu jotenkin paljon helpommalta, johtuu ehkä vähän kiireestäkin, mutta välillä aika tuntuu menevän vähän liiankin nopeaa.

Thanks to Barbara for the amazing pictures! :) Jos joku sattuu ymmärtämään hollannin kieltä, tai haluaa vaan nähdä lisää kuvia meidän reissulta, niin Barbaran blogi löytyy täältä

5 weeks to do EVERYTHING

Täällä mä taas istun, talon "hiljaisessa huoneessa," seuranani koulutyöt ja muita juttuja. Mulla loppui koulu tänään 11.35 joten oon viettänyt suurimman osan päivästä yrittäen saada läksyt tehtyä, ainakin ne kiireellisimmät. Joululomaan on aikaa noin 5 viikkoa, ja huomasin eilen että vaan 1 noista viikoista on täysi, eli että mulla olisi joka päivä koulua. Ensi viikolla lähden perjantaina Lontooseen viikonlopuksi perheen kanssa, ja palaan koululle vasta maanantaina. Seuraavana tiistaina mulla on normaali koulupäivä, mutta keskiviikkona mulla alkaa kolmipäiväinen Diploma period kriittisestä ajattelusta. Sitä seuraavalla viikolla mulla on maanantaina kuusituntinen työpaja liittyen vapaaehtoistyöhön. Sitten on se kokonainen viikko ja joululoma alkaakin sitä seuraavalla viikolla torstaina. Kalenteri alkaa siis jo näyttää melko mielenkiintoiselta :D

Kiireinen maanantai-aamu bradenstoke hallissa

Syysloma oli aivan ihana, sain nukkua omassa huoneessa, syödä tuttuja ruokia ja nähdä rakkaita ihmisiä. Kävin mun vanhassa lukiossa pitämässä esittelyn UWCstä, syömässä Oulussa perheen ja poikaystävän kanssa ja nukuin. Paljon. Matkustin kotiin puolityhjällä matkalaukulla ja toin mukanani kaikkea kivaa tänne :) villasukkia (kiitos äiti <3) ruisleipää, fazeria ja talvivaatteita. Mun tekoturkishattu on kerännyt yllättävän määrän mielenkiintoa ja kysymyksiä.

Lähteminen oli taas vaikeaa. Olin kuitenkin oikeassa siinä, että koululle palaaminen ei ollut ihan yhtä stressaavaa kuin ensimmäisellä kerralla, kun nyt oli jotain mihin palata. Kouluviikko alkoi heti normaalisti ja rutiinehin palaaminen helpottaa koti-ikävää. Kaipaan vieläkin kotiin, viikko oli muuten täydellinen mutta ihan liian lyhyt. Yritän kuitenkin ajatella postiviisesti, että ainakin pääsin kotiin. Osa oppilaista ei pääse ollenkaan, edes jouluna. Perheen nään jo ensi viikolla uudestaan ja kuukauden pituiseen joululomaan on naurettavan vähän aikaa.

Oon kysynyt itseltäni nyt monta viikkoa että miksi en syö enemmän sushia

Musta tuntuu, että tää meidän lukukausi on rytmitetty todella oudosti. Ensimmäiset kaksi ja puoli kuukautta olivat vähän semmoista puolilaiskottelua, ja nyt yhtäkkiä kuuden viikon sisään pitäisi sitten saada kaikki hommat tehtyä. Kokeet lähestyy, 3 isoa kirjoitustyötä pitäisi tehdä ja sen päälle pienemmät testit, läksyt, vapaaehtoistyö ja uudet aktiviteetit. Meillä pitää siis olla 2 "harrastusta," joita molempia on tunti viikossa. Mulla on seuraavan 7 viikon ajan aktiviteetteina islamilainen keramiikka ja design technology.

Wales on edelleen kaunis, nyt vaan vähän kylmempi (eli lämmin Suomeen verrattuna, palelin koko syysloman) ja pimeämpi. Lehdetkin on jo putoilleet puusta. Lauantaina meillä on tuntemattomasta syystä ilotulitus koululla. Seuraava viikonloppu menee varmaan aikalailla väistämättömästi opiskeluihin. Haluan saada mun koulujutut tehtyä ajoissa, koska mulla on jo muutenkin ihan tarpeeksi stressiä kaikesta. Lontoon-reissu on kumminkin jo kulman takana joten eiköhän tää tästä. Luvassa sadetta ja kaupunkipostauksia :)

Going home and about homesickness

Istun lentokentällä kuluttamassa aikaa. Kello on 13.00 ja mun lento lähtee vasta viiden tunnin päästä, joten päätin kokeilla, että kauanko kahvilassa voi istuskella yhden tilauksen voimin. Tilasin lounaan. Ruokaa en vielä saanut mutta pyytämäni normaalin limun tilalta sain diet-version. Toivottavasti tää ei oo joku vihjaus liittyen niihin kuuluisiin AC-kiloihin :D

Muistan vieläkin miten ristiriitainen olo mulla oli kun elokuussa lähdin kotoa, koko mun elämä pakattuna kahteen matkalaukkuun. Toisaalta olin innoissani ja onnellinen, toisaalta jännitti ja pelotti. Osa musta olisi halunnut jäädä turvallisesti kotiin; en tiennyt minne olin menossa ja mun elämä oli muuttumassa kokonaan erilaiseksi. Se ei kuitenkaan (onneksi?) ollut vaihtoehto ja niin mä vaan ostin lentokentältä fazerin suklaata ja hyppäsin lentokoneeseen.

Tottapuhuen ensimmäiset viikot oli todella rankkoja. Kaikki oli uutta ja erilaista ja tunsin olevani ihan eksyksissä, välillä kirjaimellisestikin. Elokuun loppu oli todella intensiivinen, kokoajan piti olla jossain; leirillä, esittelyissä, tutustumassa kampukseen, oppiaineisiin, harrastuksiin ja ihmisiin. En tuntenut ketään ja kukaan ei puhunut suomea, osa ei oikein englantiakaan. Oikeastaan aika useinkin halusin luovuttaa ja lähteä seuraavalla lennolla kotiin. Mulla oli hirveä koti-ikävä ja tunsin vaan olevani jumissa täällä. Laskin päiviä syyslomaan. Yhteensä niitä oli 68.

Nyt oon viimeinkin menossa kotiin. Mulla on helpottunut olo, koska tiedän että tän lukukauden rankin kohta on ohi. Oon ollut koko syksyn ihan älyttömän stressaantunut mutta nyt on lupa hengähtää. Syyslomalta palaaminen ei tunnu yhtä pelottavalta, koska tiedän mihin oon menossa takaisin, nyt mulla on kavereita ja tiedän minne mun pitää mennä ja mitä tehdä. Lisäksi mun perhe on tulossa syysloman jälkeen muutaman viikon päästä käymään, joten ikäväkään ei ehdi liian isoksi. Lisäksi lukukauden lopussa odottaa kuukauden mittainen joululoma. En kumminkaan halua miettiä paluuta ihan vielä vaan nauttia mun lomaviikosta ilman mitään harrastuksia tai koulujuttuja :))

Törmään aina välillä sellaiseen harhaluuloon, että elämä muuttuisi jotenkin täydelliseksi kun muuttaa ulkomaille tai lähtee vaihtoon tai jotain. Tuleville hakijoille (jos tänne sellaisia on eksynyt) haluan sanoa, että kannattaa pitää mielessä että elämä on täälläkin arkea, vaikkakin vähän jännittävämpää sellaista. Koulu ei muutu ruusuilla tanssimiseksi, ruoka on joskus pahaa ja ei voi itse päättää milloin menee syömään. Pyykit pitää pestä itse ja untakaan ei monesti ikinä saa ihan niin paljon kuin haluaisi.

Vaikka mulla onkin ollut täällä vähän rankka alku, niin kaikesta huolimatta en palaisi mun edelliseen kouluun,  tai edelliseen elämään vaikka voisinkin, kyllä mä tykkään ACstä paljon enemmän. UWC on sen verran erityinen liike, että jos on mahdollisuus päästä mukaan, niin pitäis olla vähän hullu, että ei ottais tilaisuutta vastaan. Mä tiedän ja nään joka päivä miten hienon tilaisuuden oon saanut ja miten huikean erilainen AC on verrattuna muihin kouluihin, ja oon onnellinen että saan opiskella siellä. Mulla on tosi etuoikeutettu olo joka päivä kun käyn tunneilla linnassa ja juttelen ihmisille jotka tulee ihan erilaisista paikoista. Tän viimeisen kuvan otin muutama päivä sitten Barbaralle (Alankomaat) joka tarvitsi materiaalia kirjoittamaansa lehtijuttuun. Huomasin äsken että mulla tulee varmaan viikon aikana ikävä jotain muuta kuin kotia; mun ihania kavereita Walesissa.

Kuvassa Yusuf (Egypti), Harriet (Hong Kong), Kaloyan (Bulgaria), Shohini (USA), Muzakkir (Bangladesh), Aman (Intia), Adam (Ruotsi), Barbara (Alankomaat), Chloe (vähän kaikkialta), Reut (Israel), Clara (Wales), Megane (Belgia) ja Belal (en muista :D)

Amnesty Headsahving and 21%ball

Viimeinen kokonainen viikko ennen syyslomaa alkaa olla takana. Tuntuu, että päivät vaan hujahti ohi, kun oli niin paljon tapahtumia tällä viikolla. Lisäksi meidän koululla kuvattiin tällä viikolla BBC:n sarjaa nimeltä Hollow Crown, joka aiheutti aikamoista hässäkkää :D 

Torstaina järjestettiin vuosittainen Amnesty International Headshaving -tapahtuma, jossa rohkeimmat koulun oppilaat ajelevat päänsä kaljuksi. Tarkoitus on kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen, ja oppilaat keräävät itselleen sponsoreita ja lahjoittavat keräämänsä rahat valitsemaansa hyväntekeväisyyskohteeseen. Lisäksi tapahtumassa kerätään rahaa Amnestylle huutokauppaamalla päät eli lupa ajella kaveri kaljuksi. Yhteensä tapahtumassa saatiin kerättyä yksin amnestylle 1420 puntaa. Lisäksi aiemmin mainitun sarjan päätähti, Benedict Cumberbatch (aka Sherlock) käväisi moikkaamassa koko koulua tapahtumassa ja kannustamassa tulevia kaljuja.

Perjantaina meillä oli 21%ball, eli tanssiaiset jotka muistutti enemmänkin soshia, eli koulun "discoa". Nimi tulee LGBTQ (lesbian, gay, bi, transsexual, queer) yhteisön suuruudesta meidän koulussa. Periaatteessa siis joka viides opiskelija AC:ssä on jotain muuta kuin hetero, ja tanssiaisten idea on saada asialle mahdollisimman paljon huomiota.

Minä ja Barbara

Faye, Harriet ja Megane

Lauantain vietin toipuen tanssiaisista ja illallisella mun linkkiperheen luona Cardiffissa. Atlantic Collegessa asutaan siis asuntoloissa kampuksella, joten paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen saattaa olla tosi vaikeaa. Ratkaisuksi on kehitelty linkkiperheohjelma, jossa paikalliset perheet ottavat hoiviinsa yhden tai useamman opiskelijan. Perhettä on aika vaikea saada, etenkin jos asuu euroopassa, mutta mä sain onneksi ihanan sellaisen :) Mun linkkiperheellä on yhteensä viisi opiskelijaa, kaksi tokavuotista ja kolme ykköstä.

Kaiken tän jälkeen oon ihan väsynyt ja odotan syyslomaa melkoisella innolla :D Lentoliput on tulostettu ja mieli on jo puoliksi lomalla, koulujutut ei jaksais yhtään innostaa just nyt. Vielä 5 koulupäivää jäljellä ja sit pääsen kotiin syömään kotiruokaa ja saunomaan ja palelemaan :))

Weather warning: strong winds and high tides

Oon tällä viikolla tajunnut, että miksi Walesin säästä puhutaan niin paljon. Ihanan aurinkoinen ja lämmin syyskuu hämmensi mua aika paljon, kun odotin sadetta jokaiselle päivälle. Nyt täällä sitten sataa, ihan kunnnolla. Saatiin myös ukkosta ja myrskytuulivaroitus. Mulla oli tänään koulua vaan 2 tuntia koulussa kiertävän viruksen takia, joten tylsistymisen uhatessa kävin linnan edustalla kuvaamassa myrskyisää merta.

Tossa on yleensä ranta 

Mulla alkaa olla vähän levoton olo, kun syysloma on enää kahden viikon päässä. Ihana päästä välillä kotiin ja saunaan ja syömään tuttuja ruokia tutuissa paikoissa. Koti-ikävä ei ehkä oo enään niin paha kuin aluksi, mutta jotenkin on silti vähän helpottunut olo että pääsen kohta käymään kotona. Tuntuu, niinkuin olisin ollut täällä ikuisuuden. Päivät menee hirveän nopeasti, mutta samaan aikaan viikot tuntuu kuukausilta, enkä muista enää ensimmäisistä viikoista paljon mitään. 

Vielä yksi koulupäivä edessä ennen viikonloppua. Perjantai on koulupäivistä pisin. Mulla on yleensä koulua kahdeksasta puoli kahteen, ja välissä ainakin yksi hyppytunti, mutta perjantaisin meillä on koulua kahdeksasta neljään, tai joillain jopa viiteen ja kaikkia aineita on ainakin yksi tunti. Saa kuitenkin nähdä, että onko huomennakin osa tunneista peruttu. Yleensä koulupäivät ei täällä kumminkaan tunnu hirveän rankoilta ja tykkään muutenkin mun aineista hirveästi, niin opiskelen niitä ihan mielellään :)

Tällä viikolla käyn vielä viikonloppuna Cardiffissa shoppailureissulla, ja ensi viikolla meillä on edessä ensimmäiset tanssiaiset, joita meillä on yhteensä kolmet vuodessa. Perinteisen Promin lisäksi meillä on joulutanssiaiset ja ensi viikon perjantaina Xpercentage-ball. Idea siis on, että koulusta lasketaan anonyymillä kyselyllä seksuaalivähemmistöjen määrä prosenttina, ja tanssaisiin mennään samaa sukupuolta olevan parin kanssa. Yritän ehtiä kirjoittamaan siitä enemmän ensi viikolla, kuvien kanssa :)