Tänään on kansainvälinen naistenpäivä, joten halusin kirjoittaa tasa-arvosta, vaikka olenkin keskellä koeviikkoa ja erityisen kiireinen parin seuraavan päivän ajan. Viime vuonna ostin naistenpäivän kunniaksi itselleni tulppaaneja. Tänä vuonna päätin, että en halua kukkia, vaan tasa-arvoa. Ja ei, tasa-arvo ei ole valmis Suomessakaan. Ei, vaikka se luetaankin yhdeksi ihmisoikeudeksi ja Suomea markkinoidaan maailman ensimmäisenä sukupuolten tasa-arvon saavuttaneena valtiona tai tasa-arvon edelläkävijänä. Mikä on muuten mielestäni virheellistä, sillä ei maailmassa ole vieläkään yhtäkään tasa-arvoista valtiota.
Suomessa naisten euro on edelleen 80 senttiä ja pörssiyhtiöiden johdossa on enemmän Juha-nimisiä miehiä kuin naisia. Suomessa naiset kohtaavat toiseksi eniten väkivaltaa Euroopassa. Eikä se johdu maahanmuuttajien lisääntyneestä määrästä, sillä ylivoimaisesti yleisin väkivallan muoto on lähisuhdeväkivalta. Vain toinen perussuomalaisten nuorten tunnustamista sukupuolista on velvoitettu suorittamaan asepalveluksen, eikä puolustusministerimme näe asiassa minkäänlaista tasa-arvo-ongelmaa. Tässä on vain muutamia esimerkkejä siitä, miksi feminismi on edelleen ajankohtaista myös Suomessa ja miksi se pitäisi ottaa tosissaan.
Feminismi ei enää tarkoita pelkästään naisten oikeuksien edistämistä. Se pitää sisällään kaikenlaisen tasa-arvon edistämistä. Enää ei puhuta pelkästään valkoisista keskiluokan naisista, vaan myös henkilöistä joita syrjitään seksuaalisuuden, sukupuolen tai vaikka ihon värin perusteella. Ei voida sanoa, että minun kokemukseni epätasa-arvoisuudesta on samanlainen kuin jonkun toisen. Kaikenlainen epätasa-arvoisuus kuitenkin on yhtä väärin, eikä siis ole oikein keskittyä vain yhden ihmisryhmän kokemuksiin. Tässä havainnollistava video.
Tänään on minusta hyvä päivä pohtia omia näkemyksiään feminismistä, tasa-arvosta ja naisista.
