Going home and about homesickness

Istun lentokentällä kuluttamassa aikaa. Kello on 13.00 ja mun lento lähtee vasta viiden tunnin päästä, joten päätin kokeilla, että kauanko kahvilassa voi istuskella yhden tilauksen voimin. Tilasin lounaan. Ruokaa en vielä saanut mutta pyytämäni normaalin limun tilalta sain diet-version. Toivottavasti tää ei oo joku vihjaus liittyen niihin kuuluisiin AC-kiloihin :D

Muistan vieläkin miten ristiriitainen olo mulla oli kun elokuussa lähdin kotoa, koko mun elämä pakattuna kahteen matkalaukkuun. Toisaalta olin innoissani ja onnellinen, toisaalta jännitti ja pelotti. Osa musta olisi halunnut jäädä turvallisesti kotiin; en tiennyt minne olin menossa ja mun elämä oli muuttumassa kokonaan erilaiseksi. Se ei kuitenkaan (onneksi?) ollut vaihtoehto ja niin mä vaan ostin lentokentältä fazerin suklaata ja hyppäsin lentokoneeseen.

Tottapuhuen ensimmäiset viikot oli todella rankkoja. Kaikki oli uutta ja erilaista ja tunsin olevani ihan eksyksissä, välillä kirjaimellisestikin. Elokuun loppu oli todella intensiivinen, kokoajan piti olla jossain; leirillä, esittelyissä, tutustumassa kampukseen, oppiaineisiin, harrastuksiin ja ihmisiin. En tuntenut ketään ja kukaan ei puhunut suomea, osa ei oikein englantiakaan. Oikeastaan aika useinkin halusin luovuttaa ja lähteä seuraavalla lennolla kotiin. Mulla oli hirveä koti-ikävä ja tunsin vaan olevani jumissa täällä. Laskin päiviä syyslomaan. Yhteensä niitä oli 68.

Nyt oon viimeinkin menossa kotiin. Mulla on helpottunut olo, koska tiedän että tän lukukauden rankin kohta on ohi. Oon ollut koko syksyn ihan älyttömän stressaantunut mutta nyt on lupa hengähtää. Syyslomalta palaaminen ei tunnu yhtä pelottavalta, koska tiedän mihin oon menossa takaisin, nyt mulla on kavereita ja tiedän minne mun pitää mennä ja mitä tehdä. Lisäksi mun perhe on tulossa syysloman jälkeen muutaman viikon päästä käymään, joten ikäväkään ei ehdi liian isoksi. Lisäksi lukukauden lopussa odottaa kuukauden mittainen joululoma. En kumminkaan halua miettiä paluuta ihan vielä vaan nauttia mun lomaviikosta ilman mitään harrastuksia tai koulujuttuja :))

Törmään aina välillä sellaiseen harhaluuloon, että elämä muuttuisi jotenkin täydelliseksi kun muuttaa ulkomaille tai lähtee vaihtoon tai jotain. Tuleville hakijoille (jos tänne sellaisia on eksynyt) haluan sanoa, että kannattaa pitää mielessä että elämä on täälläkin arkea, vaikkakin vähän jännittävämpää sellaista. Koulu ei muutu ruusuilla tanssimiseksi, ruoka on joskus pahaa ja ei voi itse päättää milloin menee syömään. Pyykit pitää pestä itse ja untakaan ei monesti ikinä saa ihan niin paljon kuin haluaisi.

Vaikka mulla onkin ollut täällä vähän rankka alku, niin kaikesta huolimatta en palaisi mun edelliseen kouluun,  tai edelliseen elämään vaikka voisinkin, kyllä mä tykkään ACstä paljon enemmän. UWC on sen verran erityinen liike, että jos on mahdollisuus päästä mukaan, niin pitäis olla vähän hullu, että ei ottais tilaisuutta vastaan. Mä tiedän ja nään joka päivä miten hienon tilaisuuden oon saanut ja miten huikean erilainen AC on verrattuna muihin kouluihin, ja oon onnellinen että saan opiskella siellä. Mulla on tosi etuoikeutettu olo joka päivä kun käyn tunneilla linnassa ja juttelen ihmisille jotka tulee ihan erilaisista paikoista. Tän viimeisen kuvan otin muutama päivä sitten Barbaralle (Alankomaat) joka tarvitsi materiaalia kirjoittamaansa lehtijuttuun. Huomasin äsken että mulla tulee varmaan viikon aikana ikävä jotain muuta kuin kotia; mun ihania kavereita Walesissa.

Kuvassa Yusuf (Egypti), Harriet (Hong Kong), Kaloyan (Bulgaria), Shohini (USA), Muzakkir (Bangladesh), Aman (Intia), Adam (Ruotsi), Barbara (Alankomaat), Chloe (vähän kaikkialta), Reut (Israel), Clara (Wales), Megane (Belgia) ja Belal (en muista :D)

Amnesty Headsahving and 21%ball

Viimeinen kokonainen viikko ennen syyslomaa alkaa olla takana. Tuntuu, että päivät vaan hujahti ohi, kun oli niin paljon tapahtumia tällä viikolla. Lisäksi meidän koululla kuvattiin tällä viikolla BBC:n sarjaa nimeltä Hollow Crown, joka aiheutti aikamoista hässäkkää :D 

Torstaina järjestettiin vuosittainen Amnesty International Headshaving -tapahtuma, jossa rohkeimmat koulun oppilaat ajelevat päänsä kaljuksi. Tarkoitus on kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen, ja oppilaat keräävät itselleen sponsoreita ja lahjoittavat keräämänsä rahat valitsemaansa hyväntekeväisyyskohteeseen. Lisäksi tapahtumassa kerätään rahaa Amnestylle huutokauppaamalla päät eli lupa ajella kaveri kaljuksi. Yhteensä tapahtumassa saatiin kerättyä yksin amnestylle 1420 puntaa. Lisäksi aiemmin mainitun sarjan päätähti, Benedict Cumberbatch (aka Sherlock) käväisi moikkaamassa koko koulua tapahtumassa ja kannustamassa tulevia kaljuja.

Perjantaina meillä oli 21%ball, eli tanssiaiset jotka muistutti enemmänkin soshia, eli koulun "discoa". Nimi tulee LGBTQ (lesbian, gay, bi, transsexual, queer) yhteisön suuruudesta meidän koulussa. Periaatteessa siis joka viides opiskelija AC:ssä on jotain muuta kuin hetero, ja tanssiaisten idea on saada asialle mahdollisimman paljon huomiota.

Minä ja Barbara

Faye, Harriet ja Megane

Lauantain vietin toipuen tanssiaisista ja illallisella mun linkkiperheen luona Cardiffissa. Atlantic Collegessa asutaan siis asuntoloissa kampuksella, joten paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen saattaa olla tosi vaikeaa. Ratkaisuksi on kehitelty linkkiperheohjelma, jossa paikalliset perheet ottavat hoiviinsa yhden tai useamman opiskelijan. Perhettä on aika vaikea saada, etenkin jos asuu euroopassa, mutta mä sain onneksi ihanan sellaisen :) Mun linkkiperheellä on yhteensä viisi opiskelijaa, kaksi tokavuotista ja kolme ykköstä.

Kaiken tän jälkeen oon ihan väsynyt ja odotan syyslomaa melkoisella innolla :D Lentoliput on tulostettu ja mieli on jo puoliksi lomalla, koulujutut ei jaksais yhtään innostaa just nyt. Vielä 5 koulupäivää jäljellä ja sit pääsen kotiin syömään kotiruokaa ja saunomaan ja palelemaan :))

Weather warning: strong winds and high tides

Oon tällä viikolla tajunnut, että miksi Walesin säästä puhutaan niin paljon. Ihanan aurinkoinen ja lämmin syyskuu hämmensi mua aika paljon, kun odotin sadetta jokaiselle päivälle. Nyt täällä sitten sataa, ihan kunnnolla. Saatiin myös ukkosta ja myrskytuulivaroitus. Mulla oli tänään koulua vaan 2 tuntia koulussa kiertävän viruksen takia, joten tylsistymisen uhatessa kävin linnan edustalla kuvaamassa myrskyisää merta.

Tossa on yleensä ranta 

Mulla alkaa olla vähän levoton olo, kun syysloma on enää kahden viikon päässä. Ihana päästä välillä kotiin ja saunaan ja syömään tuttuja ruokia tutuissa paikoissa. Koti-ikävä ei ehkä oo enään niin paha kuin aluksi, mutta jotenkin on silti vähän helpottunut olo että pääsen kohta käymään kotona. Tuntuu, niinkuin olisin ollut täällä ikuisuuden. Päivät menee hirveän nopeasti, mutta samaan aikaan viikot tuntuu kuukausilta, enkä muista enää ensimmäisistä viikoista paljon mitään. 

Vielä yksi koulupäivä edessä ennen viikonloppua. Perjantai on koulupäivistä pisin. Mulla on yleensä koulua kahdeksasta puoli kahteen, ja välissä ainakin yksi hyppytunti, mutta perjantaisin meillä on koulua kahdeksasta neljään, tai joillain jopa viiteen ja kaikkia aineita on ainakin yksi tunti. Saa kuitenkin nähdä, että onko huomennakin osa tunneista peruttu. Yleensä koulupäivät ei täällä kumminkaan tunnu hirveän rankoilta ja tykkään muutenkin mun aineista hirveästi, niin opiskelen niitä ihan mielellään :)

Tällä viikolla käyn vielä viikonloppuna Cardiffissa shoppailureissulla, ja ensi viikolla meillä on edessä ensimmäiset tanssiaiset, joita meillä on yhteensä kolmet vuodessa. Perinteisen Promin lisäksi meillä on joulutanssiaiset ja ensi viikon perjantaina Xpercentage-ball. Idea siis on, että koulusta lasketaan anonyymillä kyselyllä seksuaalivähemmistöjen määrä prosenttina, ja tanssaisiin mennään samaa sukupuolta olevan parin kanssa. Yritän ehtiä kirjoittamaan siitä enemmän ensi viikolla, kuvien kanssa :)