UWC Costa Ricasta vuonna 2013 valmistunut Andrés Broennimann päätti välivuotenaan kuvata ja ohjata ensimmäisen UWC-liikkeestä kertovan dokumentin. Sitä kuvattiin ACssä, Mahindrassa, Pearsonissa, Costa Ricassa, USAssa ja Waterfordissa. Valmistuttuaan se näytettiin ainakin ACssä koko koululle, ja nyt se on päässyt myös julkiseen levitykseen. Englanninkielisen dokumentin voi siis katsoa kokonaisuudessaan täältä. Tekstityksiä ei valitettavasti ole saatavilla, mutta kannattaa katsoa. Suosittelen etenkin tämän kevään hakijoille :)!
Lähdin perjantaina 12.12 kampukselta kohti Heathrowia kahdeksalta aamulla. Koulun järjestämässä bussissa oli sekä haikea että innostunut tunnelma. Kuukausi kotona edessä, mutta toisaalta kaikki kaverit on nyt hajallaan ympäri maailmaa. Laitan tän postauksen kuviksi joitain ihanimpia hetkiä menneeltä lukukaudelta.
Oon aina tykännyt matkustamisesta, pienempänä mun toiveammatti oli lentäjä koska lentäminen oli yksi mun lomien kohokohdista. Nykyään Walesistä kotiin ja toisinpäin matkustaminen alkaa vähän kyllästyttää. Perjantaina matkustin yhteensä 18 tuntia. Ja sekin hyvällä tuurilla. Alkoi vähän hiki nousta otsalle kun oman lennon lähtöporttitietoja odotellessa äiti linkkasi mulle facebookissa uutisen, että koko Lontoon ilmatila on suljettuna. Alunperin lentojen piti päästä lähtemään vasta seitsemältä Britannian aikaa, ja mun lento oli kuudelta. Onneksi vika saatiin kuitenkin korjattua odotettua aikaisemmin. Osa lennoista oli kuitenkin enemmän kuin 6 tuntia myöhässä. Mun lento lähti vain 20 minuuttia myöhässä. Seuraava Helsingin kone olikin sitten peruttu.
Seuraava ongelma olikin sitten jatkolennon kanssa. Mun lento Ouluun oli yksi niitä, joka ei ilmoittanut odottavansa Lontoosta tulevia matkustajia. Puolen tunnin vaihtoaika meni hieman tiukalle. Juoksin Helsinki-Vantaan läpi melkoista vauhtia, en ehtinyt edes vessassa käymään. Päästyäni koneeseen ajattelin, että ehkä mä vielä ehdin ja kysyin stuertilta ovea osoittaen, että vieläkö ehdin käymään vessassa. Sitä alkoi hirveästi naurattaa kun se vastasi, että "kyllä sä vessaan ehdit mutta ei välttämättä kannata tonne siivouskomeroon mennä." En onneksi punastunut enempää, kun naama oli jo kuin paloauto sen juoksemisen jälkeen.
Päästyäni viimeinkin Ouluun ihan erityisen mukavan lennon päätteeksi, siellä kävikin sitten ilmi, että mun matkalaukku oli jäänyt jonnekkin välille. Mukaan sain kuitenkin jostain lentokentältä kauhean flunssan. En jaksanut siinä vaiheessa hirveästi huolestua ja laukku löysikin kotiin jo seuraavana päivänä. Melkoinen seikkailu siis tämäkin matka, mutta pääsin helpolla verrattuna joihinkin kavereihin. Osa oli jumissa lentokentillä jopa 2 päivää.
Tänään mulla on suunnitelmissa mennä Topin kanssa katsomaan Hobitti ja syömään jotain hyvää ruokaa :) Kaukosuhteen hyviä puolia; leffassa käyntiä ja yhdessä syömistä osaa arvostaa paljon enemmän kun ei oo nähnyt toista 6 viikkoon. Lomaan mulla on sama suhtautuminen, kyllä kuukausi tuntuu aivan erityisen ihanalta kun on ahkeroinut koko syksyn. Olin tosi tyytyväinen mun viimeisimpiin arvosanoihin. Jätin siis koulukirjat Walesiin ja aion yrittää mennä päivistä sekaisin, nukkua ja hillua pyjamassa iltapäivään asti. En lupaa postauksia ennenkuin tammikuulle, mutta ehkä mä eksyn tänne jossain välissä jotain päivittelemään.
Enää 2 koulupäivää jäljellä! Torstai menee asuntolaa siivotessa ja perjantaina pääsen kotiin. Kuukauden mittainen joululoma edessä ja neljäsosa tutkinnosta takana. Helpoin osa on nyt kuulemma käyty ja opiskelu alkaa "kunnolla" ensi vuoden alussa. Pelottavaa, koska en oo ikinä opiskellut yhtä paljon kuin tänä syksynä. Ihan outoa, että pääsen jo nyt kotiin, vastahan mä tulin syyslomalta. Aika on mennyt ihan älyttömän nopeaa.
Viikonloppu oli vähän kiireinen, kun lauantaina meillä oli perinteiset joulutanssiaiset ja sunnuntaina East Asian - national evening. Ehdin kumminkin aloittaa (taas) uuden kirjan ja unohtaa läksyt.
PK girls
Joulutanssiaiset pidetään siis asuntolan kesken ja se on enemmänkin illallinen kuin tanssiaiset. Ei me oikeastaan tanssittu ollenkaan. Meidän asuntolan juhlat oli linnassa Bradenstoke hallissa. Ohjelmassa oli esityksiä (ykkösvuotisten tyttöjen tanssi, oopperaa tokavuotiselta ja muita musiikkiesityksiä), ruokaa ja ykkösvuotisille jaetut palkinnot.
Mun palkinto oli vuoden paras pokerinaama :D Syytän suomalaisuutta monotonisesta puhetyylistä ja mun tavasta unohtua mietiskelemään jotain pitkiksikin ajoiksi ilmeettömänä.
National evening taas on aina sunnuntai-iltaisin tietyn etnisen ryhmän järjestämä humoristinen esitys omista maistaan ja kulttuureistaan. Eilen vuorossa oli itä-Aasia, eli Kiina, Mongolia, Japani ym. Tää oli kyllä yks parhaita tähän mennessä. Mukana oli stereotypioita kiinalaisten matikasta ja aasialaisten yhdennäköisyydestä. Ja kaksi lohikäärmettä.
Tällä viikolla alkaa koulutyöt hellittää ja kotiinpalu innostuttaa. Fazerin suklaatkin loppu just sopivasti tänään ja huomenna alan varmaan pakkailemaan pikkuhiljaa :) Täältä mä tuun, kylmä ja harmaa Suomi <3 Lisää kuvia mun viime viikosta löytyy tumblrista.
En ehdi päivittämään blogiani yhtä usein kuin haluaisin. Joskus en päivän päätyttyä jaksa kirjoittaa koulutöiden jälkeen enää riviäkään, mikä on kai ihan ymmärrettävää kun huomioi miten paljon päivän aikana yhteensä näpyttelen ja raapustan. Valitettavasti iso osa mun elämästä jää tästä syystä blogin ja oikeastaan koko internetin ulkopuolelle. Monet pikaisesti otetut kuvat jää elämään mun puhelimen kameran rullalle, kunnes ne häviää kun muisti meinaa loppua.
En halua antaa mun elämästä täällä sellaista ruusukuvaa. Mun elämä on arkea siinä missä muillakin, vaikka se monesti vaikuttaakin kovin erikoiselta ja jännittävältä. Arkisista asioista ei vaan oikein tule kirjoitettua - yllä mainituista syistä. Olen miettinyt useasti, että pitäisikö mun kirjoitella tänne vaikka parikin kertaa viikossa, mutta toisaalta en halua pakottaa itseäni kirjoittamaan jos tekstiä vaan ei synny. Pelkkiä kuvia en ole halunnut tänne laittaa.
Siispä perustin sivublogin! Halusin paikan, jonne voin nopeasti päivittää kuulumisiani ilman puolituntista harkintaa että mitähän sitä kirjoittaisi. Päätin siis tehdä koko jutun kuvien muodossa, osittain myös koska otan kuvia päivittäin ja tykkään valokuvaamisesta, mutta kuvia tuntuu olevan ihan liikaa tähän blogiin julkaistavaksi.
Jatkan tämän blogin kirjoittelua normaalisti, noin kerran viikossa. Useammin kuulumisia voi tästä lähtien katsella täältä (tai sitten voit vaan klikata tuota "Tumblr" nappia tuossa valkoisessa yläpalkissa):
