Reindeers in Wales!?

Tänä viikonloppuna kävin Llantwitissa tekemässä viimeiset jouluostokset, ja tämän päivän vietin linkkiperheen kanssa Cowbrigessä. Siellä järjestetään vuosittain jouluparaati, jossa viime vuonna laskettiin kävijämääräksi 24 000. 

Olin joulumielellä :)

Odotin paraatista vähän näyttävämpää ja isompaa, mutta oli kumminkin ihana käydä katsomassa ja laulamassa joululauluja. Oon ollut tänä vuonna ihan joulumielellä marraskuun puolivälistä asti. Asuntola koristeltiin torstaina, ja nyt mua hymyilyttää joka kerta kun meen päivähuoneeseen ja nään paperiketjuja, joulukuusen ja jouluvaloja. Meillä on ensi lauantaina joulutanssiaiset. En tiedä miksi niitä sanotaan tanssiaisiksi, sillä kyseessä on enemmänkin asuntolan kesken pidettävä illallinen, jossa on kaikenlaista ohjelmaa.

Do you wanna build a snowmaaaaaan, come on let's go and playyyy

Toisena jouluperinteenä AC:ssä on "Secret Santa." Asuntolan kesken kaikille arvotaan toisen talolaisen nimi, jolle toimii salaisena joulupukkina marras- ja joulukuun ajan. On tosi piristävää kävellä pitkän koulupäivän jälkeen omaan huoneeseen ja huomata sängyllä mysteerinen lappunen ja pieni lahja. Tähän mennessä olen saanut omaltani esimerkiksi omenapiirakan, nutellaa, suklaata ja runon :D Joulupukkien identiteetit paljastetaan joulutanssiaisissa, samalla kun jaetaan hieman isommat lahjat. Omalleni ostin kirjan ja jouluvaloja.

Minä ja Immaculata

Mulla on jäljellä enää 8 koulupäivää. Ensi viikko koostuu suurimmilta osin esitelmistä ja kokeista. Sitä seuraavalla viikolla mulla on koulua keskiviikkoon asti. Torstaina meillä on talon siivous ja saadaan myös opettajilta henkilökohtaiset raportit ja arvosanat kaikista aineista. Perjantaina lähdenkin jo lentämään Suomeen päin ja nauttimaan mun kuukauden mittaisesta joululomasta. Koulukirjat ajattelin jättää tänne ja keskittyä lomailemaan. Suunnilleen tämmöistä joulunviettoa suunnittelin stressaavan syksyn jälkeen:

Critical engagement

Toinen diplomi-kausi Atlantic Collegessa ohi ja alle kolme viikkoa joululomaan! Diplomi-kausi on siis tutkintoon kuuluva, kolmipäiväinen jakso, jossa koulunkäynnin sijasta keskitytään erilaisiin teemoihin. Ensimmäisenä kautena kyseessä oli sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tällä kertaa kriittinen ajattelu. Jokaiselle päivälle oli oma aihe; identitetti, monimuotoisuus ja global justice (kansainvälinen oikeudenmukaisuus?). Aikataulut oli aiheiden laajuuden mukaisia. Hirveästi vapaa-aikaa ei jäänyt, mutta toisaalta päivät meni ihan älyttömän nopeasti ja mun mielestä työpajat oli rennompia kuin koulunkäynti. 

oppilaat oli jaettu 8 ryhmään, ja kaikki ryhmät tekivät aamupäivän työpajat keskenään, kun taas iltapäivän työpajat olivat kenelle tahansa kiinnostuneelle

Päivän aiheeseen liittyvien työpajojen lisäksi meillä oli "applied workshops," joissa kukin koulun ulkopuolelta tulleista vetäjistä sai pitää omanlaisensa työpajan, keskustellen omista mielenkiinnon aiheistaan. Itselleni valitsin vetäjien työpajoista aamupäivän pakollisten lisäksi seksi&uskonto -työpajan, rentouttavan mindfulnessin, jossa keskityttiin rentoutumaan ja elämään hetkessä ja mediaan keskittyvän työpajan. 

En varmaan uskalla alkaa listaamaan kaikkia oppimiani ja oivaltamiani asioita, mutta yksi seikka painui mun mieleen aika hyvin. Eräässä työpajassa kävi ilmi, että joka ikinen tyttö (yli 10 kappaletta) oli jossain välissä pelännyt seksuaalista ahdistelua, kun taas yksikään poika ei ainakaan tunnustanut pelänneensä. Lisäksi tiedän yli kolmessa ryhmässä jonkun tunnustaneen anonyymisti joutuneensa raiskatuksi. Mulla jotenkin avautui silmät, että tää kyseinen ongelma on meidän kaikkien ympärillä, vaikka itse sitä ei olisikaan kokenut. Jotenkin tuntuu, että nyt osaa miettiä enemmän muiden ihmisten näkökulmista ja ymmärtää sitä kautta eri mielipiteitä paremmin.

Kiireisen keskiviikon, torstain ja perjantain jälkeen ei ehditty vieläkään hengähtämään, sillä ihana matikanosastomme päätti lätkäistä matikan loppukokeen lauantai-aamulle. Muuten koe meni ihan hyvin, mutta aika loppui kesken. Kokeen jälkeen halusin eroon kaikesta stressistä ja kiireestä, joten kävin juoksemassa ja kävelemässä kampuksen ympäri. Se on pidempi lenkki, kuin miltä se kuulostaa.

Lisäksi oon tänään tehny hieman koulujuttuja ja skypettänyt kotiin :) Iltasuunnitelmissa on cinderfella, eli hyväntekeväisyystapahtuma, jossa kampuksen poikien välillä pidetään missikilpailut. Lisäksi pidetään huoneen kesken joulusuklaajuoruilut, koska Reut on lähdössä jo ensi tiistaina aikaistetulle joululomalle :) Ihan hassua, että joululomaan on enää alle 3 viikkoa, ja sitten saan olla kotona kokonaisen kuukauden! Oon jo ihan innoissani joulusta ja uudestavuodesta. Suurimmat koulujututkin alkaa pian olla ohi, joten loma alkaa jo tuntua vatsanpohjassa. Muistan kun viimeiset kolme viikkoa hujahti ohi ennen syyslomaa, ja tuntuu ihan oudolta olla taas samassa tilanteessa. Elokuussa tuntui, että joulu ei tule ikinä.

Huomenna käyn jo Cardiffissa jouluostoksilla, ja ensiviikonlopun suunnitelmatkin alkaa muodostua :)  Ihana kumminkin päästä kohta kotiin, toivottavasti siellä on lunta.

Day No. 3 in London

Sunnuntaina päätettiin kiertää niitä turistinähtävyyksiäkin vähän, Madame tussaud's oltiin jo edellisellä reissulla todettu hyväksi, mutta Lontoon Sealife aquariumissa ei oltu käyty aiemmin. Näihin siis suunnattiin aamusateessa. Kuuluisassa vahakabinetissa oon käynyt siis kerran aikaisemmin, ja harmitti vähän kun se ei ollut juurikaan muuttunut. Olisin toivonut enemmän uusia ja ajankohtaisempia hahmoja, kun edellisestä kerrasta on kumminkin jo kolmisen vuotta aikaa. Jaksoin kumminkin edelleen ihmetellä, että miten vahasta voi tehdä noin aidon näköisiä ihmisiä.

Kyseinen kabinettihan on selfie-paratiisi, mutta räpsin kuvia epähuomiossa enimmäkseen muista :D Ainoat kuvat musta taitaa olla Hitlerin, Putinin ja Sherlockin kanssa. Ärsytti muutenkin, kun koko juttu on vedetty vähän liian pitkälle markkinoinnin suhteen. Oltiin kuitenkin aikaisin liikenteessä, niin ehdittiin käymään aquariumissakin ennen ruokaa. Jos pitäisi valita, niin menisin ehdottomasti aquariumiin vahakabinetin tilalta. Vaikka en hirveästi kannata haiparven tunkemista lasialtaaseen, oli se kuitenkin mun mielestä tosi ihanasti tehty ja kiinnostava paikka.

Muuta kritisoitavaa en keksi kuin että akvaarioiden lasit oli likaiset, mikä teki valokuvaamisesta vaikeaa. Haluan kyllä käydä tuolla uudemmankin kerran keväällä!

Oltiin kaikki vähän väsyneitä, kun oltiin kävelty koko päivä, joten käytiin asunnolla levähtämässä ennen illallista. Viimeisenä iltana Lontoossa päätettiin olla välittämättä jalkakivuista ja sateesta ja lähdettiin Sohoon suosittuun hampurilaisravintolaan. Pöytää jouduttiin odottelemaan 40 minuuttia, mutta oli se ruokakin sitten lopulta hyvää :) Maanantaina palasin kampukselle väsyneenä, mutta onnellisena. Koko viikonloppu meni kuin siivillä ja mulla oli ihan älyttömän hauskaa! Tän viikon ainoa koulupäivä oli siis mulle tämä päivä, tiistai, koska meillä alkaa huomenna kolmipäiväinen Diplomi-kausi. Kyseessä on vähän samanlainen juttu kuin se Social Justice -konferenssi, mistä kirjoittelin aiemmin täällä. Youtubesta taas löytyy tiivistävä video, joka konferenssista kuvattiin.

Seuraavan kolmen päivän 12-tuntiset aikataulut ei tällä hetkellä hirveästi houkuttele, mutta AC:n diplomi-kausia kehutaan hirveästi, ja ensimmäinen ainakin oli todella mielenkiintoinen, joten tästäkin on varmaan viikonloppuna odotettavissa tekstiä blogiin. Tällä kertaa aiheena on siis Critical engagement, eli kriittinen ajattelu. Enempää en vielä tiedä, mutta meillä on tänään illalla info-tilaisuus, eli eiköhän tää siellä valaistu vähän enemmän. Joululomaankin on enää 24 päivää, joten aloitin tänään mun joulukalenterin :D Ei oo enää hirveästi koulupäiviä jäljellä :)

Day No. 2 in London

Harmittaa, kun viikonloppu meni taas liian nopeaa ja huomenna pitää palata Walesiin. Haluun jäädä tänne juomaan pähkinänmakuisia kahveja ja hyppimään punaisesta bussista toiseen. Palaan kumminkin vielä tässä postauksessa lauantaihin, ja huomenna puolestaan kirjoittelen tästä päivästä. 

Ilahduttiin aamulla suhteellisen hyvästä ilmasta sen verran, että päätettiin käydä katsastamassa koko kaupunki London eyestä käsin. Kävelymatkalla kuitenkin harhauduttiin Westminster Abbeyyn. Sisällä oli valitettavasti valokuvauskielto, joten suurempia todisteita kirkon upeudesta mulla ei valitettavasti ole. Voin kuitenkin sanoa, että mun mielestä se oli sisältä vielä upeampi kuin ulkoa. (Note: huomaan kirjoittelevani paljon kirkoista, en kuitenkaan ole ollenkaan uskonnollinen. Just sayin')

Westminsteristä jatkettiin matkaa Big Benin ohi maailmanpyörää kohti. Ihmistungoksessa, ruuhkaisella sillalla valokuvien ottaminen on vähän hermoja vaativaa hommaa :D tuloksena yksi otos jossa mulla on silmät kiinni. Laitan sen kumminkin tähän, ihan vaan osoitukseksi yrityksestä.

Rakastan tätä britannian ilmastoa, vaikka yleensä siitä valitetaankin. Pukeutumisen kannalta se on täydellinen; voi olla mekko päällä eikä näytä liian kesäiseltä, tai sitten voi laittaa farkut ja takin eikä näytä liian talviseltakaan. Lunta on ikävä, mutta ehkä se kuukauden mittainen joululoma muistuttaa mua niistä lumen huonoistakin puolista.

Maailmanpyörän maisemat oli ihan yhtä upeat kuin muistelinkin. Noin puolen tunnin mittaisen ajelun jälkeen päätettin lähteä katsastamaan Tower Bridgen "lasisilta," kun siitä oltiin nähty ja kuultu kaikenlaista hienoa. Perillä todettiin että pari pientä lasiruutua lattiassa ei vastaa meidän käsitystä lasisillasta, ja skipattiin nähtävyys. Sen sijaan päätettiin käyttää ilta vaellellen Westfieldin ostoskeskuksessa. Kiva ostospaikka, mutta tykkään kyllä enemmän käydä shoppailemassa keskustan kaduilla. 

Britanniassa on tällä viikolla muistettu ensimmäisen maailmansodan uhreja Poppy-kampanjalla. Kukkarintamerkkejä näkyy joka suunnassa, ja Westminster Abbeyn eteen oli tehty valtaisa  kokoelma ristejä, joissa oli kukan lisäksi uhrin tietoja. Kukka on valittu symboliksi John McCraen runon takia.

In Flanders fields the poppies blow

Between the crosses, row on row,

That mark our place; and in the sky

The larks, still bravely singing, fly

Scarce heard amid the guns below.

We are the Dead. Short days ago

We lived, felt dawn, saw sunset glow,

Loved and were loved, and now we lie

In Flanders fields.

Take up our quarrel with the foe:

To you from failing hands we throw

The torch; be yours to hold it high.

If ye break faith with us who die

We shall not sleep, though poppies grow

In Flanders fields.

LONDON BABY

Saatoin vahingossa ärsyttää mun kavereita koko alkuviikon niinkuin Joey frendeissä.

Lähdin siis torstaina suoraan koulun jälkeen ajelemaan Lontooseen päin, mutta olin perillä vasta illalla. Sain kuitenkin perjantain ja maanantain vapaaksi koulusta joten mulla on ihanan pitkä viikonloppu, jonka saan viettää mun perheen kanssa. Suunnitelmissa on palata maanantaina kampukselle. Ois ihana jäädä tänne kaupungin huolettomuuteen, kauas koulutöistä, mutta ainakin mulla on nyt mukana iso kasa suomalaista ruokaa. Kiitos äidille ja Suomalaiselle merimieskirkolle Lontoossa, joka ylläpitää Suomi-kauppaa hieman ydinkeskustan ulkopuolella :D

kirkolla voi myös saunoa ja majoittautua

Perjantaina päätettiin lähteä heti aamusta Oxford streetille kiertelemään kauppoja, sillä aiemmasta kokemuksista viisastuneina todettiin ettei sitä kannata jättää lauantain ruuhka-ajalle. Ilahduin, kun huomasin että Lontooseen oli jo tullut jonkin verran jouluvaloja. Olen todistanut Lontoon joulukuussa ja siihen verrattuna meno oli vielä aika hillittyä. Kumminkin jouluihmisenä suunnittelen jo pikkuhiljaa jouluostoksia, intoilen suklaakalentereista ja jouluruuista. Kaikenlaiset talviset tavarat saa mun nurkkauksenkin tuntumaan kotoisalta. (Poroviltti on saanut seuraa lumihiutaleista ja porolakanoista)

Voiko opiskelupaikkaa päättää pelkän nimen perusteella? I think YES

 

 Ehdittiin kierrellä kaikki isoimmat ketjuliikkeet (joita on paljon), ennenkuin turhauduttiin väenpaljouteen ja käytiin etsimässä ja tyhjentämässä? se Suomi-kauppa. Siinä vaiheessa alkoi särkeä jalkoja sen verran paljon, että päätettiin tulla viikonlopuksi vuokraamallemme asunnolle lepäilemään hetkeksi. Mukaan koko reissulta ehti tarttua muutama paita, mekko ja kassillinen ihanan tuttuja ruokia :) Iltasuunnitelmana meillä oli The Commitments -musikaali. Pakko sanoa, että jos ikinä sattuu menemään Lontooseen, niin musikaali on ainakin mun ensimmäisten asioiden joukossa To Do-listalla. Ei tarvi ymmärtää englantia täydellisesti, eikä tykätä elokuvamusikaaleista ja silti mikä tahansa musikaaleista on ihan huikea kokemus.

Musikaalin jälkeen jäätiin vielä kiertelemään Sohossa, syötiin vietnamilaisessa ravintolassa ihan älyttömän hyvää ruokaa ja hypittiin bussipysäkiltä toiselle yrittäen löytää linjan 148 pysäkkiä. Kun lopulta pääsin takaisin asunnolle ja kellahdin mun sänkyyn, olin varma, että ei oo mahdollista olla enempää väsynyt. Taisin olla väärässä :D Kaikesta huolimatta, oli ihana päivä ja lauantaikin on jo takana. Kirjoittelen tästä päivästä lisää huomenna.