3rd term

Kolmas lukukausi on jo lähes ohi. Alle kaksi viikkoa siihen, että istun onnellisen väsyneenä jälleen lentokoneessa matkalla kotiin. Onneksi. Vaikka koti-ikävä ei enää vaivaakkaan, niin olen poikkeuksellisen uupunut. En ole ikinä ollut yhtä kiireinen, kuin olen ollut elokuusta lähtien. Vastauksena useimpiin opiskeluun liittymättömiin ideoihin ja ehdotuksiin olen joutunut vastaamaan että "ei ole aikaa." En ole esimerkiksi ehtinyt urheilemaan, viettämään vapaapäiviä Cardiffissa tai nukkumaan tarpeeksi. Toisaalta tällaisen puolen vuoden pyörityksen jälkeen voi olla levätä koko joulun hyvällä omatunnolla. 

PKsians

Koitin tällä viikolla kirjoittaa To Do -listan asioista joita vielä täytyy tehdä ennen joulua. Käytin siihen kolme suhteellisen isoa muistilappua. Tänään sain viimeisen tutkielmani valmiiksi, ainakin kunnes saan sen palautteen kanssa takaisin ja pääsen editoimaan sen loppuun. Sen jälkeen kirjoitettavana on vielä kaksi esseetä ja kaksi esitelmää ennen kuin pääsen kotimatkalle. Odotan jo innolla mun kuukauden mittaista joululomaa, jolloin tehtävänä on vaan ihan muutama pienehkö koulutyö. 1200 sanaa kuukauden aikarajalla kuulostaa nimittäin 3rd termin jälkeen luksukselta. 

Parhaat stressinlievittäjät: kasvomaalit, vohveli ja karvalakki koti-ikävää varten. Kuva ykkösvuotisten saapumispäivästä.

Hieman harmittaa, että blogin päivitys jäi tänä syksynä vain muutamaan postaukseen juurikin kiireen takia. Lähes joka viikko mietin postauksia, mutta tulin siihen tulokseen että se antropologian tutkielma tai politiikan esitelmä on tärkeysjärjestyksessä kuulumisten päivittelyn edellä. Työnteko on kylläkin kannattanut, sillä olen yllättänyt itsenikin pysymällä aikataulussa ja nostamalla ennustettuja arvosanojanikin hieman. Stressiltä en kyllä välttynyt; kävin nimittäin muutaman kerran jossain pienoisen hermoromahduksen partaalla, kuten varmaan jokainen ACn kolmannen lukukauden läpikäynyt, mutta onneksi meitä on täällä koulussa yli 100 opiskelijaa samassa tilanteessa, tukemassa toisiamme ja jakamassa suklaavarastojamme niitä tarvitsille.

Finnish crew in the 21% ball

Hamza, Barbara and me

Frieeeeeeends

Am I imagining dragons?

We're SO diverse

Viimeaikoina kiire on hellittänyt hieman, joten pääsin nauttimaan Middle East and North Africa -konferenssista, tanssimaan Imagine Dragonsin keikalle ja joulushoppailemaan Cardiffin jouluvalojen alle. Ennen joululomaa edessä on enimmäkseen koulutöiden viimeistelyä, ajanviettoa kavereiden kanssa ja tietenkin Chrismas Ball ja itsenäisyyspäivän juhlistaminen Suomi-porukalla. Koitan tietenkin myös päästä kirjoittamaan tänne kiireiden mukaan - tällä kertaa olen edellisestä viisastuneena lupaamatta mitään, vaikka tulinkin siihen tulokseen että nyt aikaa pitäisi riittää myös tähän, ainakin suunnitelmien mukaan. Sillä aikaa nautin jäljelläolevista viikoista pelaamalla CardsAgainstHumanityä ja tuhlaamalla aikaa muuhun yhtä järkevään :D

Break

Olen tarvinnut blogin kirjoittamisesta hieman taukoa paristakin syystä. Kaikista tärkeimpänä tietenkin kiireisyys koulutöiden parissa. 3 isoa deadlinea alle 2 viikon sisällä pitää kiireisenä. Juurikin stressileveleiden takia olen myös käyttänyt vähäisen vapaan aikani mielummin kokonaan kampukselta ja kouluelämästä irtautumiseen ja kavereiden kanssa rentoutumiseen. Hiljainen työhuone sitoo arkipäivinä niin tiukasti, että viikonloppuisin on helpottavaa päästä tuulettumaan. Viime viikonlopun vietin Cardiffissa linkkiperheeni kanssa, nukuin erinomaisesti ja söin ihanaa kotiruokaa. Kävin teatterissa katsomassa Kalevalaa tarinankerronnan muodossa, englanniksi tulkittuna, Suomalaisten muusikkojen säestämänä. Oli hauska kohdata tapahtumassa sattumalta muita kin Walesissa asuvia ulkosuomalaisia.

Kolmas lukukauteni ACssä on osoittautunut jopa kiireisemmäksi ja hektisemmäksi kuin mitä odotin. Lisäpainetta saan vielä suhteellisen suuresta poissaolomäärästäni; sairastuin heti sään kylmentyessä. Rentoutumistaitojani on siis koeteltu suhteellisen tehokkaasti. Olen huono nukkumaan stressaantuneena, joten olen keksinyt vaikka minkälaisia rentoutumismetodeja: kudon lapasia, väritän värityskirjaani, luen (Paulo Coelhoa enimmäkseen), koitan urheilla ja koristelen nurkkaani. Kirjoitan matkapäiväkirjaani ja kuuntelen suomalaista musiikkia. Joskus jumitan kavereideni nurkassa keskustelemassa uskonnoista, politiikasta tai jostain ihan muusta. Viikon päästä uskoisin kuitenkin kiireisimmän ajan olevan ohi.

Tänä vuonna elämä ACssä on kiireestä huolimatta silti jollain tapaa helpompaa. Koti-ikävä ei paina samalla tavalla ja osaan nauttia syksystä vaikka kaipaankin kesää. Odotan innolla, että kutomani lapaset pääsevät käyttöön ja että voin pukeutua villapaitoihin, pörrösukkiin ja pipoihin. Tai Walesissa kun ollaan, niin ehkä realistisemmin ajateltuna vain kuljettaa sateenvarjoa paikasta toiseen. Joka tapauksessa, talvesta tulee hauska. Suunnitteilla on jo monenlaista reissua ensi kesäksi, yliopistohakuja, sekä konsertteja ja tapahtumia. Seuraavalla viikolla seuraan kuitenkin lehten tippumista ikkunan takaa, niihin koulutöihin keskittyen. Ja ehkä ehdin tänne blogin puolellekkin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Home

Kuvia ja otteita mun täysin normaalista, jopa tylsästä viikosta, josta on todella vaikea kirjoittaa mitään erikoista. Varsinkin kun kahtena edellisenä päivänä on kirjoittanut yhteensä 1700 sanaa poliittista tutkimusta ja kääntänyt 900 sanaa haastattelua suomesta englanniksi:

//Bits and pieces of my totally normal, almost boring day. I'm struggling to write anything after writing 1,700 words for glopo and translating 900 more for an interview:

Orgaanista, vegaani ruokaa koulun 'laaksosta' jossa opiskelijat saavat kasvattaa mitä tahansa, sekä hyödyntää kaikkea kasvatettua. Kokkasin huonekaverini kanssa salaattia ja pastakastiketta - ja marjoja jälkiruoaksi. 

Megane and I spent an afternoon cooking the most wonderful food out of organic, vegan ingredients from the valley. We made pasta sauce, salad and had berries as a dessert.

Näkymä ruokalasta alas St. Donat'sin kirkolle // view from the dining hall, I never realised how amazing it was.

Also, I heard this poem this weekend and I thought I would include it as a statement for the recent debate in Finland about refugees and asylum seekers.  It's called Home, by Warsan Shire, who is a Somali immigrant living in the UK.

No one leaves home unless

home is the mouth of a shark

you only run for the border

when you see the whole city running as well

your neighbors running faster than you

breath bloody in their throats

the boy you went to school with

who kissed you dizzy behind the old tin factory

is holding a gun bigger than his body

you only leave home

when home won’t let you stay.

no one leaves home unless home chases you

fire under feet

hot blood in your belly

it’s not something you ever thought of doing

until the blade burnt threats into

your neck

and even then you carried the anthem under

your breath

only tearing up your passport in an airport toilets

sobbing as each mouthful of paper

made it clear that you wouldn’t be going back.

you have to understand,

that no one puts their children in a boat

unless the water is safer than the land

no one burns their palms

under trains

beneath carriages

no one spends days and nights in the stomach of a truck

feeding on newspaper unless the miles travelled

means something more than journey.

no one crawls under fences

no one wants to be beaten

pitied

no one chooses refugee camps

or strip searches where your

body is left aching

or prison,

because prison is safer

than a city of fire

and one prison guard

in the night

is better than a truckload

of men who look like your father

no one could take it

no one could stomach it

no one skin would be tough enough

the

go home blacks

refugees

dirty immigrants

asylum seekers

sucking our country dry

niggers with their hands out

they smell strange

savage

messed up their country and now they want

to mess ours up

how do the words

the dirty looks

roll off your backs

maybe because the blow is softer

than a limb torn off

or the words are more tender

than fourteen men between

your legs

or the insults are easier

to swallow

than rubble

than bone

than your child body

in pieces.

i want to go home,

but home is the mouth of a shark

home is the barrel of the gun

and no one would leave home

unless home chased you to the shore

unless home told you

to quicken your legs

leave your clothes behind

crawl through the desert

wade through the oceans

drown

save

be hunger

beg

forget pride

your survival is more important

no one leaves home until home is a sweaty voice in your ear

saying-

leave,

run away from me now

i dont know what i’ve become

but i know that anywhere

is safer than here

Time flies

Mihin tää elokuu katosi? Tuntuu, että päivät vaan hujahtaa ohi. On pelottavaa, että olen ollut täällä jo kohta 4 viikkoa, ei nimittäin yhtään tunnu siltä. Koulu ja pelätty kolmas lukukausi alkaa maanantaina, enkä ole siihen ollenkaan valmis. Kulunut kuukausi on ollut tähän mennessä parhaani ACssä, joten toivoisin koko vuoden olevan samanlaista lomailua. Ensimmäisenä vuotena liiankin tutuksi tulleesta koti-ikävästä ei ole tietoakaan ja tunnen olevani enemmän oma itseni kuin viime vuonna. Aikahan menee tunnetusti nopeampaa, kun on onnellinen, mutta ironisesti juuri silloin sen toivoisi menevän hitaampaa.

Koulun alku hirvittää hieman, mutta toistaiseksi en ole kovinkaan stressaantunut. Tekemistä kyllä riittää vaikka muillekkin jakaa, mutta onneksi deadlineihin on vielä runsaasti aikaa. Ainoa ongelma koulutöiden kanssa on se, että en tiedä mistä aloittaa. Jostain syystä joka kerta kun koitan pitää tuottoisan ja ahkeran päivän, päädyn olohuoneen sohvalle keskustelemaan feminismistä tai politiikasta muutamaksi tunniksi. Tai sitten löydän jotain muuta, ylitsepääsemättömän tärkeää tekemistä, kuten jouluvalojen ripustamista sängyn päälle tai valokuvien varmuuskopiointia.

Eilen välttelin opiskelua merenrannassa. Kipitimme sinne katsomaan auringonlaskua lähes koko asuntolan voimin. Eihän sitä edes siellä näkynyt mutta ei me jaksettu takaisinkaan kävellä kun sinne asti oltiin päästy. Laitettiin siis musiikkia soimaan ja juteltiin syvällisiä. Kasteltiin jalat meressä ja paleltiin vähän. Oli kivaa, mutta tänään saan sitten tehdä töitä kahden illan edestä. Ehkä. :D

Ensi viikolla kirjoittelen enemmän tämän lukuvuoden uusista tuulista ja suunnitelmista. Loppupäivän aion puolestaan oikeasti opiskella, sillä eilisen auringonpaisteen sijaan tänään Wales saa nauttia rankkasateesta. Mikäpä siis parempaa, kuin sängyssä jumittaminen läppärin ja koulukirjojen kanssa.

// Where did August go? Time is definitely flying right now. It's a bit scary that I've been here for 4 weeks already, because it doesn't feel like that at all. Codes and the frightened third term start tomorrow and I'm definitely not prepared. August has been, for me at least, the best month I've had at AC, so I kinda hope that the whole term could be like this. Surprisingly, I've not been homesick at all and I feel more comfortable being myself here. Time goes fast when you're happy doesn't it? The ironic thing is that those are the times you really want it to go as slow as possible.

The 'back to school' thing is quite horrifying, but I'm not that stressed so far. I do have a lot of things to do but luckily the deadlines are not very close yet. The only problem I have is serious procrastination when I should be working. For some reason, every time I'm supposed to have a productive day, I end up spending five hours in the dayroom discussing something completely pointless. Or if not, I notice that I need to do something extremely important, such as decorating my corner with fairy lights or organize everything in my drawers.

Last night I escaped my schoolwork to the seafront with almost the whole house. We wanted to go there to see the sunset. We didn't but walking back would've been too much effort so we stayed, listening to music and dipping our toes in the water. We got cold but it was fun. So today I'll be doing the work I was supposed to do as well as the work I should do now.. Probably.

Next week I will be writing more about the plans for the year. The rest of the day, however, I plan on spending in bed with books and my laptop. I mean, it's raining so I might as well. (To be honest I'll probably get stuck in the dayroom again)

August period

Elokuussa olen...

Käynyt rannalla taloni kakkosvuotisten kanssa. Aurinkoinen päivä aloitettiin uimisella ja lentopallolla ja päätettiin grillaamalla hamppareita ja hodareita sekä paahtamalla vaahtokarkkeja. Oli ihana katsella auringonlaskua ja jutella rauhassa 'kakkosten kesken' ennen ykkösten saapumista. Varmasti yksi mun parhaista päivistä ACssä.

Photo credits to Zaighum

 Valvonut puoli neljään aamuyöllä kavereiden kanssa jutellessa syvällisiä, vaikka meidät käskettiin pois olohuoneesta jo puoli kahdeltatoista. Karattiin sinne kuitenkin puoli tuntia myöhemmin takaisin ja työnnettiin kaksi sohvaa vastakkain, käperryttiin viltteihin ja naposteltiin. Keskustelut kävi niin mielenkiintoiseksi ettei maltettu lähteä huoneisiimme nukkumaan ja vuorollaan nuupahdimmekin sitten siihen sohvalle. Kömmin omaan sänkyyn joskus puoli seitsemältä aamulla.

Pelannut ihan liikaa CardsAgainstHumanityä. Kyseessä on siis korttipeli, jonka tarkoituksena on koostaa hauskin ja sopimattomin lause kahdesta kortista. Jostain syystä kaikki päättyy aina mustaan huumoriin ja pitkiin naurukohtauksiin.

Koittanut opetella 180 uutta nimeä, tutustua oman asuntolani ykkösvuotisiin, opastanut milloin ketäkin vessoihin, luokkahuoneisiin, linnan eri osiin ja toimistoihin. Lainannut hammastahnaa ja nastoja, esitellyt itseni uudestaan ja uudestaan, kertonut Suomesta, kysellyt muista maista, syönyt vohveleita ja ollut hämmentynyt uusien naamojen paljoudesta.

Nukkunut niin myöhään että en ehtinyt aamupalalle, vältellyt koulutöitäni, saanut osan valmiiksi ja stressannut niistä lopuista. Skypettänyt kotiin ja ikävöinytkin vähän. Istunut työhuoneessa tunteja lukien, tutkien lähteitä, kirjoittaen ja poistaen tekstiä. Tiivistäen ja jaaritellen. Tällä hetkellä olen kyllä hyvässä vaiheessa EEni kanssa, viimeisiä osioita vailla. Stressin välttämiseksi ostin itselleni värikyniä ja aikuisten värityskirjan, jonka kanssa olen viettänyt tunnin jos toisenkin, unohtaen kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman.

This August I have...

Visited the Ogmore beach with the PK second years, just before the arrival of the firsties. We started the day by playing games and swimming, and ended it with BBQ and marshmallows. I had a lot of fun, and this was probably one of the most memorable days of the whole August period.

Stayed up until 4am, talking with my friends. We were told to leave the dayroom at 11.30pm but we managed to sneak back. We pushed two couches together, got some blankets and pillows, had conversations so interesting that we didn't want to go back to our dorms. So one by one we fell asleep on the couches. I went to sleep in my own bed at about 6.30am.

Played too many games of CardsAgainstHumanity. I have nothing to say about this. It's awful.

Been trying to learn 180 new names and faces, talking to my firsties in PK, taking people to offices, bathrooms, reception, departments and countless of other places. I have also introduced myself again and again, given people pins for their boards and toothpaste. I've talked about Finland and learned about other countries. And had a lot of waffles.

Slept too late. I keep avoiding my work, but luckily I don't have that much more to do for my EE. (let's just not mention IA's.) I have skyped home and been a bit homesick. Sat in the quiet room doing nothing important, just coloring my amazing new colouring book. Yes, I'm being serious, you should try it. It's relaxing. Actually I'm doing it right now. Ha.

Bristol

Toinen viikko ACssä on hujahtanut ohi ihan silmänräpäyksessä, ja huomenna saammekin seuraksemme jo uudet ykkösvuotiset! Tällä viikolla olen intoillut ykkösistä, auttanut valmistelemaan asuntolaa 'juhlakuntoon' ja käynyt kolmen päivän reissun Bristolissa vapaaehtoistyöryhmäni kanssa. Matkan tarkoituksena oli tutustua Bristoliin, erityisesti kaupungin kansainväliseen puoleen. Kolmen päivän aikana ehdimme kiertää museoita, nähdä katutaidetta ja oppia paljon.

Ensimmäinen päivä kului kaupunkia kierrellessä. Ihastuin Bristolin rosoisuuteen ja monipuolisuuteen. Jokivarressa kaupunki tuntui tunnelmalliselta ja näytti kauniilta. Toista puolta kaupunkia vallitsi kuitenkin aivan erilainen näkymä. Katutaidetta löytyi joka nurkan takaa (katutaiteella en tarkoita graffitteja normaalissa merkityksessään, vaan upeita, seinänkokoisia ja poliittisia tai muita kantaaottavia maalauksia), joka teki katukuvasta ihanan värikkään ja mielenkiintoisen. Tässä kaupunginosassa oli kuitenkin varjopuolensa. Muutaman korttelin välein jossain päin pilkahti taloja, jotka on perustettu auttamaan päihdeongelmaisia. Muutamien edustoilla oli ambulansseja. Tämän pienen kaupunginosan elinikäennuste on 7 vuotta alhaisempi kuin muualla Bristolissa.

Toisena päivänä kävimme kuuntelemassa luentoja journalismista. Käsittelimme enimmäkseen maahanmuuttoa koskevia uutisotsikoita ja niiden negatiivisuutta sekä harhaanjohtavuutta. Saimme myös haastatella luentojen pitäjiä tarkemmin. Lounaalla kävimme sudanilaisessa korttelissa. Yllätyimme porukalla vieraanvaraisuudesta, hymyistä, ruuan paljoudesta ja siitä miten tervetulleksi tunsimme olomme.

Kolmantena päivänä saimme haasteeksemme kokata koko 35 henkiselle ryhmälle lounaan. Jakauduimme viiden hengen ryhmiin, haimme raaka-aineet jättimäisestä kasasta orgaanista ja eettistä vegaaniruokaa ja aloimme kokkaamaan. Tunnin päästä olimme valmistaneet mm. pastaa, ristottoa, sitruunaleipää, intialaista keittoa ja useita salaatteja. En olisi arvannut että 'hippiruokaa' olisi niin hauska valmistaa ja etenkin syödä.

Bristol on kyllä ehdottomasti mulle yksi niistä kaupungeista, jonne haluan palata tutustumaan tarkemmin. Kolmen intensiivisen päivän jälkeen olin niin väsynyt, että nukahdin heti sänkyyn kaaduttuani. Matkamuistoksi ostin pienestä putiikista printin, jonka laitoin sänkyni viereen esille.

// The second week at AC has gone way too fast! 1st years are arriving tomorrow. I've been really excited for the whole week. We managed to make a new birthday-banner for the house and paint a sheet with all the first years on it. I spent the first three days of the week in Bristol with my faculty group. The aim was to get to know the city, especially the international side of it. During the trip we went to museum, toured the city and learned a lot. 

On the first day we walked around Bristol a lot. I fell in love with the roughness and uniqueness of the city. The part next to the river was beautiful. The other side of the city was quite different. Pretty, but in a very different way. All buildings were covered with murals and political street art, which made the streets look colorful and interesting. The sad part is, that there were a lot of houses found to help people with addictions. A few of them had ambulances in front of them. We learned that the life expectancy was 7 years lower than elsewhere in Bristol.

On the second day we had workshops about journalism. They were about immigration and the negativity of headlines in news considering immigration. We got to interview the people leading the talks, which I found really interesting. For lunch, we went to a sudanese restaurant. I was surprised of how welcomed I felt, how many smiles I got and how good the food was.

Before leaving on the third day, we cooked lunch for all 35 of us, from organic, ethical, vegetarian food. We made salads, pasta, fried rice and so many amazing foods. Bristol is definitely one of the cities that I want to return to. After the three days I was really happy but exhausted. I got a print from a nice boutique to put next to my bed. It says "we make our own future", which I think is very Bristol.

IT'S ALIVE!

Hmm.. Blogin päivittäminen kesällä ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta sehän vaan tarkoittaa että loma täytti tarkoituksensa. Rentouduin kunnolla, sain koulutyöt juuri ja juuri tehtyä ja pidin hauskaa. Koululle palasin 4.8. ja päätin tässä samalla ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua kirjoittamaan tännekkin. Kesä on vaikea tiivistää yhteen postaukseen, olihan se tietenkin ihanin ja mahtavin kesä tähän mennessä. Lukuunottamatta niitä koulutöitä. Koitan kuitenkin antaa jonkinlaisen kuvan mun kesän kulusta kuvien avulla.

Kesäkuun aikana ehdin käymään Helsingissä kaksi kertaa; UWC leirillä tutustumassa uusiin huippuihin ihmisiin ja vaihtamaan kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Toisen kerran poikaystäväni kanssa pitämässä hauskaa, risteilemässä ja shoppailemassa. Kävin myös mökkireissulla Inarinjärvellä. Unohtamassa koulutyöt ja kaiken muun tarpeellisen.

Kesän alussa päätin kanssa, että haluan suorittaa autokoulun kesän aikana. Opetusluvalla, äitini opettamana. Kaksi kuukautta siinä meni, hikeä ja verta valui, mutta heinäkuun lopussa sain kortin taskuuni. Pakko sanoa, että tykkään ajamisesta. Se on jotenkin rentouttavaa. Melkein tekisi mieli hommata jostain auto lainaan ja ajella ympäri Britanniaa ihan vaan ajamisen ilosta. Harmi, että auton vuokraamiseen tarvii rahaa ja ikää enemmän.

Heinäkuussa stressasin koulutöistä. Päivä deadlinen jälkeen sain EEn ensimmäisen luonnoksen valmiiksi ja lähetettyä. Samoin antropologian tutkielman. Kävin myös QStockissa ja rentouduin, pidin paljon hauskaa, katsoin leffoja ja makoilin sängyssä liian pitkään. Kesäloman viimeisellä viikolla toteutin mun yhden pitkäaikaisimmista unelmista, laskuvarjohypyn. Kirjoitan siitä joskus tulevilla viikoilla oman postauksensa videoineen.

Ensimmäiset kolme viikkoa kuluu tänävuonna koulutuntien sijasta vapaaehtoistyöhön, mun ihanien ykkäsvuotisten odotteluun, EEn työstämiseen ja hauskanpitoon kavereiden kanssa. Uuden nurkkani sisustaminen on vielä vaiheessa, kuten kaikki muukin. Huomenna otan kuitenkin tauon kampuselämästä, ja lähden vapaaehtoistyöporukkani kanssa Bristoliin kolmeksi päiväksi! Ohjelmassa on kaupunkiin tutustumista, työpajoja ja vapaa-aikaakin. Ensi viikolla siis ehkä hieman enemmän asiaa siitä reissusta. Blogia palaan päivittämään viikottain, ainakin aina kun kiireiltäni ehdin.

//Well.. I did not manage to post as much during the summer as I promised. I guess that kinda tells you how good of a holiday I had! I chilled a lot, got my EE and IA's done, and had a lot of fun. I returned to AC on the 4th of August and decided to get my shit together and post something. It's really hard to tell you about my summer in only one post, as it was the most amazing and best summer ever, but I will try. Maybe the photos will give you somekind of picture about my summer.

I did 3 trips during my summer; two to Helsinki and one to my cabin on a lake in Lapland. I first went to Helsinki for a UWC Finland camp, to meet my wonderful first years, and to greet the old friends in other UWCs. The next visit was with my boyfriend, to have fun, do shopping and tour around. Then I went to the cabin to relax. It was a success, forgot about my EE and everything.

Guess what? I also got my driver's licence! It took me (and my mum, who was teaching me) two months, blood and tears, but at the end of July I had the licence in my pocket. I am so happy, because it turns out that I love driving, it's kind of relaxing. Too bad I'm still not that good at it. I wish I could rent a car and drive around Britain or something.

June I spent stressing about the IB, but I did manage to finish the first draft of my EE one day after the deadline, unlike the anthropology IA, which was done and sent about a week after the deadline. I also went to a festival, relaxed and chilled some more, watched movies and and slept late. On the last week of July I crossed something out of my bucketlist. A parachute jump! I'll write more about that soon.

So now the second years are back at AC, spending a lot of time doing service. I'm glad that there are no codes yet. It means that I have more time to have fun, to work on my EE (we'll see) and wait anxiously for the first years to arrive. Tomorrow, however, I'll get to take a break from the campus life. I'll be going to Bristol with my faculty group! I'm really excited. I'm probably going to write more about that next week. If I'm not too busy.

Tammenlastuja

Kirjoitin jutun Suomen kulttuurirahaston julkaisemaan Tammenlastuja-lehteen. Jutun tai vaikka koko lehden voi lukea täältä. Juttu näkyy myös tässä:

It's SUMMER!

Blogin kirjoittelu nyt näköjään jäi vähäksi aikaa, kun pääsin lomalle ja iskikin sellainen laiskuuspuuska. Lomalle pääsy oli kyllä helpotus kokeista aiheutuneen kevätväsymyksen jälkeen, etenkin kun tiedän, että nyt edessä on pitkä ja toivottavasti lämmin kesä kotona. Viime viikon vietin siis rentoutuen, nähden kavereita ja poikaystävää ja vähän myös lauantaina muiden kesälomaa aloittelevien kanssa juhlien. Kävin myös lakkiaisissa ja aloitin autokoulun äidin oppilaana. Tällä viikolla mulla on tavoitteena ajaa joka päivä yksi ajotunti, ja opiskella myös hieman teoriaa. Lisäksi mulla on kesätöitä kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, eli käyn päivisin myös uimakoulussa kesäapulaisena. Seuraavalla viikolla taas olen töissä lasten kesäkerhossa. 

Tarkoitus olisi myös tehdä hieman koulutöitä tämän viikon aikana, mutta tuntuu että aika ei taida riittää ihan kaikkeen. Haluaisin kuitenkin saada EEn alta pois ennen kesäkuun loppua, sillä kuun vaihteeseen ja heinäkuuhun olen suunnitellut muutamia kesäreissuja. Olen huono lomailemaan, jos mulla on jotain tehtävää, kun se tuntuu aina vievän mun ajatukset takaisin kouluun kun pitäisi rentoutua. Siksi tykkäänkin usein tehdä jutut ajoissa pois alta ja lomailla kunnolla niin että ei tarvitse stressata mistään. Tarkoitus olisi siis käydä ainakin mökillä Ivalossa ja Helsingissä muutamaankin otteeseen, ensimmäisen kerran jo ensi viikon lopulla. Edessä on siis UWC leiri, josta postailen varmasti erikseen lisää.

Eilen intouduin kokkailemaan poikaystäväni kanssa sushia (ensimmäistä kertaa elämässäni). Siinä sitä menikin sitten koko päivä, kun selviteltiin että miten homma toimii, miten sushia pyöritellään ja että kauanko riisillä meneekään aikaa jäähtyä. Lopputulos kuitenkin näytti ja maistui erinomaiselta. Täytteinä käytettiin katkarapuja, lohta, avokadoa, kurkkua ja paprikaa erilaisina yhdistelminä - omaksi lemppariksi muodostui savulohi-avokado-paprika-rulla, vaikka tuli niistä kaikista hyviä. 

Tämän illan vietän todennäköisesti vältellen koulukirjoja, lukien hyvää kirjaa, täytellen ristikkoa ja napostellen jääkaapista loputkin mansikat. Mut voi siis todennäköisimmin löytää omalta sängyltä huppari päällä, maailman huonoryhtisimmästä asennosta löhöämästä ruuan, läppärin ja kirjan kera, jonkin huonon musiikin soidessa taustalla. Jotenkin vähän toistuva kuvio tässä lomapäivien illan lähestyessä, etenkin tällä viikolla kun olen töiden väsyttämä. Koitan kuitenkin ryhdistäytyä tässä kesän edetessä ja edetä facebookista ja koiravideoiden ja muiden sellaisten seasta tänne bloginkin puolelle kirjoittelemaan.

Leaver's ceremony

ACn valmistujaisseremoniaa voi katsoa vuosittain netistä reaaliajassa, mutta jos tälläkertaa et jostain syystä voinut seremoniaa katsoa, niin sen löytää nyt myös Youtubesta. Lisäksi samalta sivulta (tai tästä alta) löytyy vuoden valmistuneista tehty video.

Lisäksi seuraavasta Suomen kulttuurirahaston tammenlastuja - lehdestä voi löytää kirjoittamani jutun vuodestani Atlantic Collegesta. Hyvää kesänodotusta! :)

Moments: 1st year

Ensimmäinen vuoteni ACssä on tänään ohi. Elämäni kääntyi siis viime syksynä todellakin päälaelleen, mutta en osannut aavistaa millainen odottamaton tunteiden ja hetkien sekamelskainen vuosi siitä seuraisi. Syksystä jäi päälimmäisenä mieleen koti-ikävä, tai ainakin pahempi kuin odotin. Loppulukukausi kuitenkin tuntui helpommalta, ja opin olemaan onnellinen ikävästä huolimatta. Kotiin oli kuitenkin ihana päästä joululomaksi. Elämä ei todellakaan ollut ruusuilla tanssimista, mutta kuitenkin taaksepäin miettiessä ikävä saa kultareunukset. Olisihan se paljon kamalampaa, jos ei olisi mitään tai ketään jota ikävöidä.

Kevätlukukauden sanotaan olevan ACn paras; koti-ikävä yleensä helpottaa, mutta koulutöitä ei ole vielä ylitsepääsemätöntä määrää. Pidin ehkä enemmän hauskaa kuin ikinä, stressaannuin, ikävöin mutta myös kotiuduin ja ystävystyin.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut ehkä enemmän kuin ikinä aikaisemmin. En pelkästään koulussa, vaan myös itsestäni ja muista ihmisistä. AC kun sattuu olemaan vähän niinkuin puoli maailmaa yhdellä kampuksella. Opin hyväksymään, ajattelemaan kriittisesti, keskustelemaan, väittelemään, puolustamaan itseäni ja oppimaan toisilta. Opin, miten erilaisia ja samanlaisia ihmiset eri puolilla maailmaa ovat. Opin omat rajani, ja että aina ei tarvitse ylittää mukavuuskynnystä.

Katsoin tänään ACn oppilaiden kuvaaman LipDup videon ja ensimmäinen asia mikä tuli mieleen, oli että kyllä mulla tulee tätäkin paikkaa ikävä kesällä. Tulee ikävä kavereita, linnaa, merenrantaa, hullua kiirettä ja maiden lippuja huoneiden seinillä. Elämäni jännittävintä ja varmasti myös rankinta ja ihaninta vuotta on vaikea tiivistää, mutta päätin yrittää. Kuvat puhuvat tunnetusti enemmän kuin sanat, joten tässä muutamia ihania hetkiä ensimmäisen vuoden varalta. Sekalaisessa järjestyksessä. Ja loppuun laitoin sen videonkin.


//My first year at AC is over today. My life really turned upside down when I first left home last year, but I really didn't expect what a mess of feelings and moments it would create. Homesickness is what I think about when I say first term. It was worse than I expected. After some time, it did get better and I got happier. I was still happy to go home for christmas. Life wasn't "dancing on the roses" as we say in Finnish. It was really hard at the time. But thinking back now, homesickness is actually quite nice. It would be a lot worse if you had nothing or no one to miss.

The second term is said to be the best at AC. It starts to feel like home, but there's still not too much work. I had a lot of fun, I was stressed, I was homesick again but I also got new friends. I started to feel happier and more comfortable here.

During the year, I learned more than I ever have. Not just the stuff that I learn at codes, but also about myself and about other people. I learned to accept, to think critically, to discuss, to argue, to defend my opinions, and to learn from other's opinions. I learned how similar and how different people can be. I learned my limits and that sometimes it's better to not cross your comfort zone.

I just watched the LipDup video made by AC students, and the first thing taht came in to my mind was, that I'm going to miss this place during summer. I will miss friends, the castle, the sea, the flags on walls of the dorms and even the horrible schedules. It's hard to summarise the most exiting and amazing and toughest year, but I'm going to try. Pictures speak more than words, so here's some of my favourite moments from the first year. Not in any kind of order. I didn't have photos of everything I wanted to include but I guess then the list would be endless. And I also added the video at the end.

Christmas party, PK girls

Project week in Finland

Pooling when I turned 18

PK winning the social justice conference presentation

photosessions with Barbara

Mika learning to take a selfie

The international show

Theme park trip

Open houses

Move award show

Trip to London to see my family

Weekend in Cardiff with mum 

Random things in PK

Going home for Christmas

Sunny days

Cambodia field

Laughing hysterically at something Chloe said

There's so many good memories I wanted to share, but instead of that, I want to focus on making new, even better ones. See you after summer!