Leaver's ceremony

ACn valmistujaisseremoniaa voi katsoa vuosittain netistä reaaliajassa, mutta jos tälläkertaa et jostain syystä voinut seremoniaa katsoa, niin sen löytää nyt myös Youtubesta. Lisäksi samalta sivulta (tai tästä alta) löytyy vuoden valmistuneista tehty video.

Lisäksi seuraavasta Suomen kulttuurirahaston tammenlastuja - lehdestä voi löytää kirjoittamani jutun vuodestani Atlantic Collegesta. Hyvää kesänodotusta! :)

Moments: 1st year

Ensimmäinen vuoteni ACssä on tänään ohi. Elämäni kääntyi siis viime syksynä todellakin päälaelleen, mutta en osannut aavistaa millainen odottamaton tunteiden ja hetkien sekamelskainen vuosi siitä seuraisi. Syksystä jäi päälimmäisenä mieleen koti-ikävä, tai ainakin pahempi kuin odotin. Loppulukukausi kuitenkin tuntui helpommalta, ja opin olemaan onnellinen ikävästä huolimatta. Kotiin oli kuitenkin ihana päästä joululomaksi. Elämä ei todellakaan ollut ruusuilla tanssimista, mutta kuitenkin taaksepäin miettiessä ikävä saa kultareunukset. Olisihan se paljon kamalampaa, jos ei olisi mitään tai ketään jota ikävöidä.

Kevätlukukauden sanotaan olevan ACn paras; koti-ikävä yleensä helpottaa, mutta koulutöitä ei ole vielä ylitsepääsemätöntä määrää. Pidin ehkä enemmän hauskaa kuin ikinä, stressaannuin, ikävöin mutta myös kotiuduin ja ystävystyin.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut ehkä enemmän kuin ikinä aikaisemmin. En pelkästään koulussa, vaan myös itsestäni ja muista ihmisistä. AC kun sattuu olemaan vähän niinkuin puoli maailmaa yhdellä kampuksella. Opin hyväksymään, ajattelemaan kriittisesti, keskustelemaan, väittelemään, puolustamaan itseäni ja oppimaan toisilta. Opin, miten erilaisia ja samanlaisia ihmiset eri puolilla maailmaa ovat. Opin omat rajani, ja että aina ei tarvitse ylittää mukavuuskynnystä.

Katsoin tänään ACn oppilaiden kuvaaman LipDup videon ja ensimmäinen asia mikä tuli mieleen, oli että kyllä mulla tulee tätäkin paikkaa ikävä kesällä. Tulee ikävä kavereita, linnaa, merenrantaa, hullua kiirettä ja maiden lippuja huoneiden seinillä. Elämäni jännittävintä ja varmasti myös rankinta ja ihaninta vuotta on vaikea tiivistää, mutta päätin yrittää. Kuvat puhuvat tunnetusti enemmän kuin sanat, joten tässä muutamia ihania hetkiä ensimmäisen vuoden varalta. Sekalaisessa järjestyksessä. Ja loppuun laitoin sen videonkin.


//My first year at AC is over today. My life really turned upside down when I first left home last year, but I really didn't expect what a mess of feelings and moments it would create. Homesickness is what I think about when I say first term. It was worse than I expected. After some time, it did get better and I got happier. I was still happy to go home for christmas. Life wasn't "dancing on the roses" as we say in Finnish. It was really hard at the time. But thinking back now, homesickness is actually quite nice. It would be a lot worse if you had nothing or no one to miss.

The second term is said to be the best at AC. It starts to feel like home, but there's still not too much work. I had a lot of fun, I was stressed, I was homesick again but I also got new friends. I started to feel happier and more comfortable here.

During the year, I learned more than I ever have. Not just the stuff that I learn at codes, but also about myself and about other people. I learned to accept, to think critically, to discuss, to argue, to defend my opinions, and to learn from other's opinions. I learned how similar and how different people can be. I learned my limits and that sometimes it's better to not cross your comfort zone.

I just watched the LipDup video made by AC students, and the first thing taht came in to my mind was, that I'm going to miss this place during summer. I will miss friends, the castle, the sea, the flags on walls of the dorms and even the horrible schedules. It's hard to summarise the most exiting and amazing and toughest year, but I'm going to try. Pictures speak more than words, so here's some of my favourite moments from the first year. Not in any kind of order. I didn't have photos of everything I wanted to include but I guess then the list would be endless. And I also added the video at the end.

Christmas party, PK girls

Project week in Finland

Pooling when I turned 18

PK winning the social justice conference presentation

photosessions with Barbara

Mika learning to take a selfie

The international show

Theme park trip

Open houses

Move award show

Trip to London to see my family

Weekend in Cardiff with mum 

Random things in PK

Going home for Christmas

Sunny days

Cambodia field

Laughing hysterically at something Chloe said

There's so many good memories I wanted to share, but instead of that, I want to focus on making new, even better ones. See you after summer!

7 days left

Tasan viikon päästä mun ensimmäinen kahdesta vuodesta täällä on ohi. Nyt kun isoimmat koulujutut on selvitetty, ja sateetkin vaihtuneet enimmäkseen ihaniin ilmoihin, niin on hieman haikea olo. Puolet kampuksesta leviää seuraavan viikon jälkeen ympäri maailmaa, ja isoa osaa en tule näkemään jatkossa, ainakaan pitkään aikaan. Kyllä mä voisin täällä ehkä vielä hetken pidempään olla. Koti-ikäväminä taas on riemuissaan. Pääsen kotiin, syömään kotiruokaa, saunomaan ja ihan vaan lomailemaan.

Kaksi kuukautta laiskottelua kuulostaa ihanalta, vaikka todellisuudessa mun kesä saattaa mennä vähän muissa merkeissä. Kahden tutkielman ja muutaman kirjan lisäksi mulla on edessä EE, eli extended essay, 4000 sanaa Euroopan maahanmuuttopolitiikasta. Jospa saisin ne tehtyä kesäkuun puolella, niin jäisi sitten vielä se toinen kuukausi rentoutumiseen. Katsotaan miten hyvin itsekuri toimii käytännössä. Lisäksi mulla on kesäsuunnitelmissa mökkeilyä ja muuta reissailua, UWCn kesäleiri ja ajokortin hankkiminen.

Tämä pääsiäisloman jälkeinen lukukausi on tuntunut taas aika intensiiviseltä. Seitsemän viikon aikana olen saanut istua ja opiskella enemmän kuin ikinä. Kokeiden jälkeen oli ihana tunne päästä ulos lenkille, tai vaan käveleskelemään. Loppukokeet sain kuitenkin suoritettua kunnialla ja ennustetut loppuarvosanatkin näyttää ihan hyvältä tällä hetkellä. Blogi sai siis myös väistyä vähäksi aikaa, mutta kesän koitan kuitenkin kirjoitella vähintäänkin normaaliin tahtiin.

Kesän lähestyessä ja mielen keventyessä kaipasin myös vähän muutosta ulkoisestikin. Monivaiheisen vaalennusprojektin jälkeen tukasta tuli lopulta vaaleanruskea. Itse pidän väristä todella paljon. Viihdyin tumman punertavan tukan kanssa pitkään, mutta vaihtelu virkistää. Tämä väri sattui aika lähelle mun luonnollista väriä, joten saa nähdä, jaksanko tulevaisuudessa palatakaan tummaan. 

Viimeisellä viikolla edessä taitaa olla pakkaus; sillä ensi vuonna palaan kokonaan uuteen huoneeseen ja uuteen nurkkaan. Kaikki on siis pakattava joko laatikoihin tai matkalaukkuun. Muutama koulutyö kaipaa vielä viimeistelyä, mutta kaikista tärkeimpänä mielessä on viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa. Sunnuntaina pääsenkin sitten jo kotiin (lue: syömään Fazerin pähkinäsuklaalevyn). Kohta nähdään! :)

// Exactly 7 days until my first year at AC is over. It feels weird even saying that. After making my way through the first year exams and I.A.s, it's been so nice that I wish I could stay for a bit longer. Although the homesick me is excited to go home and eat home cooked food and go to sauna and have an amazing summer. 

Two months of summer sounds amazing, but it's probably going to end up slightly different. I'm going to work with children for two weeks, write an I.A. for anthropology and global politics and the EE. 4000 words about immigration to Europe sounds. Well, let's just say I'd rather have the more of the chilling and relaxing I've planned for July. I'm going on my cabin and doing some other trips around Finland as well, like going to a UWC camp. Driving lessons are also going to happen this summer. I think everyone should lock themselves safe inside as I'm a horrible driver.

This term has been quite intensive after easter. I don't think I've ever studied as much as I did for the past 6 weeks. It was an amazing feeling to be able to go outside for a walk after spending two weeks inside, sitting. I'm really happy with how my exams went, and my predicted grades. So, now after a small break I will be posting regularly for the summer. Maybe. 

The summer somehow lightened my mind and I wanted to have some kind of change in my looks. So after a loooong process of bleaching and dying my hair is now light brown. I hope it won't fall out, because I really love this colour. I enjoyed the darker hair for a while, but I felt the time for a change. This colour happens to be quite close to my natural, so I might just grow it out and try to stop changing my mind about the colour every 5 weeks. Not having to dye your roots sounds nice. I find it funny, that no one at AC has never seen my real hair colour.

The last week I will probably spend packing, because next year it's going to be a new dorm and a new corner so I have to pack everything to boxes or a suitcase. A few school things still need to be done, but I think I'm going to focus on spending time with the lovely people of AC. On Sunday I will be heading home. I can't wait for summer! :)

Hyvää äitienpäivää!

Terveisiä ja onnitteluja siis omalle äidille ja mummoille. UWC elämä saa kummasti arvostamaan omia juuriaan, omaa äitiä, isoäitejä ja kotia. Olette mielessä erityisesti tänään. Harmittaa, etten saa olla tänään siellä antamassa äitienpäivähaleja ja tekemässä aamupalaa. Kohta kuitenkin pääsen käymään sielläkin, kesäloma alkaa jo kahden viikon päästä. On jo hieman ikävä :) Pian nähdään! 

Cardiff, part ??

Yksi sisäoppilaitoksen huonoista puolista on yksityisyyden puute. Mua ei niinkään haittaa jakaa huoneeni 3 ihmisen kanssa, eikä edes talon ja keittiön jakaminen 50 muun kanssa. On kivaa, kun kavereita on aina ympärillä ja tylsyys ei pääse iskemään vapaapäivinäkään. Toisaalta on rankkaa elää niin, että yksinäisyydestä tai tylsistymisestä ei pääse nauttimaan useinkaan. Tarvitsen jonkinverran aikaa viikosta vain itselleni. Hieman sellaista aikaa, kun ei tarvitse tehdä mitään tai ehtiä juttelemaan kenellekkään. Yleensä käyn yksin kampuksen ulkopuolella tuulettumassa ainakin kerran viikossa. Kahvilla itsekseen istuskelu, juoksulenkki tai vaikka vaan kauppareissu piristää mua yllättävän paljon. 

Koeviikon jälkeen olin siis kai ihan ymmärrettävästi uuvuksissa, sillä en ollut päässyt lähtemään kampukselta kahteen viikkoon. Suurimman osan ajasta olin viettänyt sisällä opiskelemassa. Päätin siis pitää kunnon tauon kampuselämästä ja lähdin yksin seikkailemaan Cardiffiin. Suunnitelmissa oli shoppailla hieman kesävaatteita, mutta myös vaan oleskella ja nauttia päivästä. Sateisesta säästä huolimatta onnistuin molemmissa.

Sunnuntain vietin myöskin Cardiffissa, linkkiperheeni kanssa. Ihanan kotona kokatun illallisen ja juttelun jälkeen lähdettiin porukalla elokuviin. Päätettiin katsoa uusin Avengers leffa, ja pakko sanoa, että vaikka sen tyyliset leffat ei yleensä ole mun makuun, niin tätä katsoessa hujahti muutama tunti ihan silmänräpäyksessä. Viikonloppu meni siis todella nopeaa, ja sain rentouduttua ehkä vähän liikaakin; muutaman koulujutun enemmän olisi ehkä voinut tehdä pois alta. Näiden viimeisen 3 kouluviikon aikana mulla on vielä edessä kahden tutkielman teko, politiikan esitelmä sekä pari muutakin isompaa hommaa.

Eipä tänne siis sen erikoisempaa kuulu; odottelen kesälomaa ja kokeiden arvosanoja. Tutkiskelen yliopistotarjontaa Pohjoismaissa, pohdiskelen mun EEtä, ja mietiskelen, mitä kaikkea saatan tarvita Suomessa kahden lomakuukauden aikana. Kuuntelen Suomalaista musiikkia enemmän kuin haluaisin myöntää ja koitan ottaa kaiken irti parista tämän lukuvuoden viimeisestä viikosta ja hyvästä ilmasta. Huomenna juhlistan kansainvälistä lastenpäivää lennättämällä leijoja. Ja ehkä se Suomen suklaapostipakettikin löytää huomenna viimein perille pelastamaan mut epätoivolta. :)

//One of the cons of a boarding school is the lack of privacy. I don't mind sharing a dorm with 3 other people, or even sharing a kitchen with 50 others. I love having people around me and never getting bored because there's always something going on. However, it's sometimes hard for me to live without having much alone time. I do need some time, to just be by myself and get bored, without having to do anything. Maybe it's a Finnish thing. Usually I disappear at least once a week. I go spend time alone, outside campus. I go have coffee, for a run or just to a quick trip to Llantwit. It's surprisingly nice and de-stressing.

After the exams, I was quite exhausted. I hadn't left the campus for two weeks and most of that time I had spent indoors, studying. So, I decided to take a break from AC and to go explore Cardiff by myself. I did some successful shopping and chilling despite the rainy weather.

The Sunday after, I also spent in Cardiff, but with my link family. It's amazing how good a home cooked meal can taste after the food in the canteen (or restaurant, as they want us to call it). We spent the night by eating and talking, and once we had done enough of both we went to see the latest Avengers movie. Even though I usually don't like that type of movies much, I have to admit that this one was quite good. The few hours just flew by.  The weekend went really fast in general, and I had a lot of fun. I think I relaxed a little bit too hard, since I didn't do as much schoolwork as I wanted. I still have two IAs and a Glopal Politics Oral Presentation before summer. And the EE.

It's been quite fun after exams, since the last few weeksI basically just wait for the summer without doing much. I've been looking at universities in the Nordic countries, thinking about my EE and wondering what I will need in Finland for the two months. I've been listening to Finnish music and trying to enjoy the last weeks of AC and (reasonably) nice weather. Tomorrow I'll be celebrating the international children's day by flying kites. And hopefully the chocolate from Finland finally finds it's way here to save me from desperation.