Kuulen tätä kysymystä ACssä paljon enemmän kuin odotin. Olin varmaan niin tottunut kantamaan metallia mun korvissa, kaulassa, ranteissa, sormissa ja nilkoissa, että unohdin miten erikoiselta se voi joidenkin silmissä näyttää. Rakastan mun koruissa niiden ulkonäköä ja niistä kuuluvaa kilinää - josta kuulen ajoittain aika paljon vitsejä. En kuitenkaan käytä koruja pelkästään sen takia. Käytän niitä, koska jokaisella niistä on jonkinlainen merkitys mulle. Ne muistuttaa asioista joita haluan pitää mun mukana, hieman samalla tavalla kuin tatuoinnit joillekkin ihmisille.
Tässä siis tarinoita mun koruista, joista suurinta osaa käytän jatkuvasti:
Korvissani mulla on 'tavallisten' korvakorujen lisäksi 3 erikoisempaa lävistystä. Kun näyttää yhtä pieneltä ja viattomalta kuin minä, on ihan hauskaa kun korvasta roikkuu piikki. Toisen ja kolmannen lävistyksen otin ilman lupaa, mikä oli varmaan mun ainoa isompi kapinointi ala-ikäisenä. En ole ainakaan vielä katunut yhtään näistä - kivusta huolimatta.
Mun oikean käden nimettömässä pidän Kalevalan Lapin sormusta. Sain sen äidiltäni samana päivänä, kun sain tietää saaneeni stipendin tänne. Sormuksen inspiraation lähteenä on käytetty perinteisiä Saamelaisten koruja (olen osittain saamelainen) ja se on mulle tapa kuljettaa mun 'juuria' mukana täällä ulkomaillakin. Sormuksen sisäpuolelle on kaiverrettu teksti 'UWC Atlantic College, 17.8.2014.'
Mun kaksi rannekorua, joita pidän molemmissa ranteissani, sain kummitädiltäni lahjaksi. Toisen kun täytin 15 ja toisen kun täytin 18.
Pienempi, hopeinen sydänriipus, joka mulla roikkuu kaulasta, on Kalevalan Onnensydän. Käytän myös saman sarjan korvakoruja. Nämä sain lahjaksi vanhemmiltani, ja niiden
Ruusukultaisen sydänriipuksen ja hopeisen rannekorun olen saanut Topilta lahjaksi. Tätä ei varmaan tarvi selittää sen enempää? Tykkään molemmista valtavasti :)
Tämän 'hassun' riipuksen sain 18 vuotislahjaksi, ja sillä on varmaan tämän joukon mielenkiintoisin tarina. Tätä käytän yleensä ainoastaan ilman muita isoja koruja. Se on moderni versio Riskusta, joita saamelaisnaiset käyttävät kansallispukujensa kanssa. Se on käsintehty, ja sen takana on hurja määrä symbolismia. Hopeisen taustan pyöreys kuvaa aurinkoa. Kultaiset pyöreät tai pisaranmuotoiset osat taas kilisevät liikkuessa, mikä tuottaa korun kantajalle onnea ja suojelee pahoilta hengiltä ja pedoilta. Valkoinen keskiosa on poronluuta.
Näiden lisäksi mulla on nilkassa vielä nilkkakoru, jonka sain huonekaveriltani. Mulla tulee tosi 'AC' olo, kun käytän sitä. Ja se näyttää kivalta vajaamittaisten housujen kanssa :)
//"Why do you wear so much jewellery?"
People at AC have been asking me this a lot more than I've expected. I guess that I'm just quite used to wearing a lot of metal not only on my ears, but also neck, wrists, fingers and ankles. I love how they look and the jingling sound that they make, which people love to joke about. But it's certainly not only because of those reasons, that I wear as much jewellery at once, as some people own in total. I mainly wear them, because each and every one of them is a part of me in a way. They all represent a part or a period of my life that I want to keep with me. I think about them similarly to the way some people think of tattoos.
So here are the stories of (most of) them:
Firstly, the spikes and piercings I have on my ears. I really like the way they look. I look quite small and innocent, so it's nice to have a surprising element, like a spike hanging from your ear. I took the second and the third one without permisson, which was probably the only rebellious thing I ever did. I haven't regretted them so far. And yes, they were painful to get.
The ring that I always have on my ring finger of my right hand, is called 'the Lapland's ring,' made by a Finnish company called Kalevala. My mum got it for me the day I got accepted to AC, to remind me of my roots. It's inspired by the traditional jewellery of the Sami people (I'm partly Sami, for those of you who didn't know) and inside, it has the text 'UWC Atlantic College, 17.8.2014' engraved on it.
The bracelets I wear on my both wrists, I got as a present from my godmother. The first one I got when I turned 15 and the second one, when I turned 18.
The smaller silver heart necklace, along with the matching earrings, that I wear are also from Kalevala. They're called 'the heart of good luck.' I got them from my parents, and even though I don't believe in luck, I think it's quite nice to have a lucky heart - just in case. The hearts have a lot of emotional value to me, so I never take them off as I am very good at losing things.
The rose gold heart necklace and the silver bracelet I wear I got as gifts from my boyfriend. I don't think I need to explain this further? I love them :)
The weird pendant that I wear I got as a birthday present. This one probably has the most interesting story. It's a modern version of the jewellery (called 'risku') that the Sami people (only the women) wear with their national costumes. It's handmade and has a huge amount of symbolism behind it. The round silver background symbolises the sun. The golden parts, round or drop shaped, make noise as you move, and that noice is belived to bring good luck and to scare away beasts and bad spirits. The white middle part is made out of reindeer bone.
And lastly, on my ankle I wear an anklet that one of my roommates got me (thanks Reut) which I love. I feel very 'AC' wearing it.
Ihana - nuori kapinallinen ��
VastaaPoista