Moments: 1st year

Ensimmäinen vuoteni ACssä on tänään ohi. Elämäni kääntyi siis viime syksynä todellakin päälaelleen, mutta en osannut aavistaa millainen odottamaton tunteiden ja hetkien sekamelskainen vuosi siitä seuraisi. Syksystä jäi päälimmäisenä mieleen koti-ikävä, tai ainakin pahempi kuin odotin. Loppulukukausi kuitenkin tuntui helpommalta, ja opin olemaan onnellinen ikävästä huolimatta. Kotiin oli kuitenkin ihana päästä joululomaksi. Elämä ei todellakaan ollut ruusuilla tanssimista, mutta kuitenkin taaksepäin miettiessä ikävä saa kultareunukset. Olisihan se paljon kamalampaa, jos ei olisi mitään tai ketään jota ikävöidä.

Kevätlukukauden sanotaan olevan ACn paras; koti-ikävä yleensä helpottaa, mutta koulutöitä ei ole vielä ylitsepääsemätöntä määrää. Pidin ehkä enemmän hauskaa kuin ikinä, stressaannuin, ikävöin mutta myös kotiuduin ja ystävystyin.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut ehkä enemmän kuin ikinä aikaisemmin. En pelkästään koulussa, vaan myös itsestäni ja muista ihmisistä. AC kun sattuu olemaan vähän niinkuin puoli maailmaa yhdellä kampuksella. Opin hyväksymään, ajattelemaan kriittisesti, keskustelemaan, väittelemään, puolustamaan itseäni ja oppimaan toisilta. Opin, miten erilaisia ja samanlaisia ihmiset eri puolilla maailmaa ovat. Opin omat rajani, ja että aina ei tarvitse ylittää mukavuuskynnystä.

Katsoin tänään ACn oppilaiden kuvaaman LipDup videon ja ensimmäinen asia mikä tuli mieleen, oli että kyllä mulla tulee tätäkin paikkaa ikävä kesällä. Tulee ikävä kavereita, linnaa, merenrantaa, hullua kiirettä ja maiden lippuja huoneiden seinillä. Elämäni jännittävintä ja varmasti myös rankinta ja ihaninta vuotta on vaikea tiivistää, mutta päätin yrittää. Kuvat puhuvat tunnetusti enemmän kuin sanat, joten tässä muutamia ihania hetkiä ensimmäisen vuoden varalta. Sekalaisessa järjestyksessä. Ja loppuun laitoin sen videonkin.


//My first year at AC is over today. My life really turned upside down when I first left home last year, but I really didn't expect what a mess of feelings and moments it would create. Homesickness is what I think about when I say first term. It was worse than I expected. After some time, it did get better and I got happier. I was still happy to go home for christmas. Life wasn't "dancing on the roses" as we say in Finnish. It was really hard at the time. But thinking back now, homesickness is actually quite nice. It would be a lot worse if you had nothing or no one to miss.

The second term is said to be the best at AC. It starts to feel like home, but there's still not too much work. I had a lot of fun, I was stressed, I was homesick again but I also got new friends. I started to feel happier and more comfortable here.

During the year, I learned more than I ever have. Not just the stuff that I learn at codes, but also about myself and about other people. I learned to accept, to think critically, to discuss, to argue, to defend my opinions, and to learn from other's opinions. I learned how similar and how different people can be. I learned my limits and that sometimes it's better to not cross your comfort zone.

I just watched the LipDup video made by AC students, and the first thing taht came in to my mind was, that I'm going to miss this place during summer. I will miss friends, the castle, the sea, the flags on walls of the dorms and even the horrible schedules. It's hard to summarise the most exiting and amazing and toughest year, but I'm going to try. Pictures speak more than words, so here's some of my favourite moments from the first year. Not in any kind of order. I didn't have photos of everything I wanted to include but I guess then the list would be endless. And I also added the video at the end.

Christmas party, PK girls

Project week in Finland

Pooling when I turned 18

PK winning the social justice conference presentation

photosessions with Barbara

Mika learning to take a selfie

The international show

Theme park trip

Open houses

Move award show

Trip to London to see my family

Weekend in Cardiff with mum 

Random things in PK

Going home for Christmas

Sunny days

Cambodia field

Laughing hysterically at something Chloe said

There's so many good memories I wanted to share, but instead of that, I want to focus on making new, even better ones. See you after summer!