World hijab day

En usko että tiedän tarpeeksi islamististen maiden kulttuurista tai uskonnosta itsestään voidakseni muodostaa mielipiteen hiusten peittämisestä. En halua määritellä, onko hijab alistusta tai symboli eriarvoisuudelle vai jotain ihan muuta. Haluan kuitenkin kertoa mitä itselleni nousi mieleen kun kokeilin hijabia.

Kansainvälistä hijab-päivää vietetään 1. Helmikuuta, mutta AC:ssä sunnuntaille sattunut päivä ei oikein toiminut kun suurin osa kampuksesta otti univelkaa kiinni, joten kokeilimme huiveja maanantaina. Mun mielestä päivä oli ihan erityisen kiinnostava, koska AC:n kulttuuririkkauden ansiosta sain kokea aika monen erilaisen ihmisryhmän suhtautumisen hijabiin. Olisi tosin joskus mielenkiintoista kokeilla tätä Suomessakin.

Aamunavauksessa eräs tyttö selitti hijabin käytön vertaamalla naisia koruihin tai rahaan. Kaikkein arvokkaimpia tavaroitahan yleensä varjellaan, suojellaan tai jopa piilotellaan. Ei kukaan esittele paksua rahatukkua jokaiselle vastaankulkijalle. Islamin mukaan naisia tulisi kohdella samoilla tavoin. Mun mieleen nousi heti ensimmäisenä kysymys, että kuka mut sitten ilman huivia "varastaisi."

Oli myös jotenkin huvittavaa, että vaikka hijabin tarkoitus on jollain tapaa kätkeä hiukset, kaula ja niska ja niiden mukana viehättävyys, niin huivin kanssa sain moninkertaisesti kehuja ulkonäöstäni verrattuna normaaliin päivään. Niiden oli kai jollain tavoin tarkoitus rohkaista ja kannustaa, mutta oikeastaan mulle tuli hieman epämukava olo, kun tajusin että kiinnitin enemmän huomiota itseeni kuin yleensä.

On ironista, että länsimaat kritisoivat hijabia alistuksena ja epätasa-arvoisena, kuitenkin huomaamatta itse painostavansa musliminaisia luopumaan siitä, joskus jopa lakien tai rasismin muodossa. Jännää, miten usein tasa-arvo ja suvaitsevaisuus loppuvat siihen, kun vastaan tuleekin konservatiivisempi mielipide. Mulla ainakin on usein vaikeuksia ymmärtää esimerkiksi tiettyjä arvokonservatiivisia puolueita köh perussuomalaiset köh.. Vaikka tää kokeilu ei mitenkään mullistanutkaan mun elämää, niin sain kuitenkin muistutuksen siitä, että helpoin tapa ymmärtää omastaan eriävää mielipidettä onkin hypätä toisen kenkiin. Tai huiviin.

// I don't think I know enough about islamic countries or the the religion itself to form an opinion about covering your hair. I don't want to determine, if hijab is oppression, symbol for inequality or something completely different. I do want to write what I thought about my day in a hijab.

World Hijab Day is 1st of February, but Sunday's don't really work for that kind of thing at AC (because everyone is asleep) so we tried on our scarves on Monday instead. The day was especially interesting, because of the diversity of people here, which allowed me to see a lot of different reactions from different people. I would love to try this in Finland as well.

In assembly, a girl explained the hijab by comparing women to jewerly or money. The most valuable things are often hidden, protected and guarded. Showing off with everything you have is like begging to get robbed. According to Islam, women should be treated the same. First thing that came to my mind was that who would "rob" me without the scarf then?

I also found it quite funny, that even though the hijab is supposed to hide a woman's hair and neck, and attractiveness with it, I got way more comments on my looks that I would on a regular day. They were probably supposed to be encouraging and supportive, but I started to feel slightly uncomfortable when I realised that the scarf actually drew more attention to me.

It's ironic, that often western countries criticise the hijab as oppression, without acknowledging that they pressure muslim women to not wear one, even with laws or racism. Equality and acceptance often end as soon as someone has a more conservative opinion. And what is the best way to understand opinions differing from yours? Step in their shoes. Or wear their scarves.